LOUKKAUS

Loukkaantuminen verisesti on usein syynä siihen, että erkaneminen yhteisöstä on tosiasia, se on taustalla yhteisöstä sulkemiseen, ja vuorovaikutusongelmiin. Perussyynä tunteiden heijastumisessa toisiin on se, että tunteet minuudessa on käsittelemättä. Sitä ei osata, ei tunnisteta, ja se on pelottavaa. Olemme kulkeneet historiamme sanakielen yliotteessa, ja se on yhä vielä opetussuunnitelmien pääpaino. Tunteita ei arvosteta, vaikka niiden käsittelemättömyys on suurin ja vaikein syy ihmisten välisiin ongelmiin. Kyyneleet valuvat poskipäilleni, kun kuulen tai näen lapsen kertovan tunteistaan, kuinka onnellinen kokemus on hänelle tapahtunut elämässä, hän on oppinut sanoittamaan tunteitaan. Ehkä joskus opimme ymmärtämään tunteita.

Syyllisyys on vahva vaikuttaja loukkaantumisessa. Loukkaantuminen ja tunnereaktion syntyminen syntyy, vaikka syyllisyys on syntynyt syyttömänä tai syyllisenä. Ratkaisevaa on, onko kokemuksesta tuomittu, hyväksytty, vähätelty tai jätetty kokonaan huomiotta. Usein sanotaan, älä välitä, se on huonoimpia käsittelytapoja. Loukkaus jää vaivaamaan ja juuri se on yksi niistä tekijöistä, jotka aiheuttavat heijastumisen toisten tunteisiin. Loukkaantumisessa käy usein niin, että asian paljastaja tuomitaan, suljetaan yhteisöstä, ja loukkaava henkilö pelastetaan häpeältä, vaikka juuri häpeä on tervehdyttävä tekijä.

Arvostamattomuus toiseen ihmiseen tai asiaan estää loukkauksen käsittelyä. Jos ei arvosta tunteita, ei niitä myös huomioi. Kun loukkaannuin viimeksi ajatuksieni fiktioksi luokittelua, loukkaajaa alettiin suojella. Olin kertonut tuomioista, joita olin saanut yhteisössä, ja julmia rangaistuksia itseni ilmaisussa, joissa koin syvää loukkaantumista, ja jotka fiktioiksi luokiteltiin. Kerroin rikoksesta, mikä minulle tehtiin, mutta sitä pidettiin sopimattomana. Itseilmaisu ja mielipide ovat ihmisen perusoikeus, ihmisyyden toteutumisen perusta. Sen sijaan vähättely on toisen aliarvioimista, vallan väärin käyttöä. Kohdetta ei kuunnella, ei kuulla tai se mitätöidään ja tehdään oma tulkinta asiassa, kuten kohdallani, että loukkaannuin väärästä asiasta. Loukkaaja ja hänen tukijansa tiesivät hyvin, että olin nuoruudessa menettänyt itsemääräämisen ja itseilmaisun oikeuden ja avunpyyntöni pahassa rikoksessa oli luokiteltu fiktioksi, trauma uusiintui.

Tunteiden käsittelemättömyys voi johtaa jopa aivohalvaukseen. Ei riitä, että suree yksin, on käsiteltävä niin, että ymmärrys tulee tietoiseksi, pystyy antamaan anteeksi itselle ja toiselle ja lopulta hyväksyy tapahtuneen. Joskus kipu on niin suuri, ettei sitä pysty kohtaamaan, silloin on hyvä, että ympärillä on peilipintaa, samanlaisia tapahtumia, jotka auttavat katsomaan etäisyydeltä asiaa.

Tuomitsevassa kulttuurissa vähättely, pettäminen, hylkääminen, valehtelu ja salailu saavat suosiota, ylimielisyys toista ihmistä kohtaan. Vallanpitäjät haluavat, että uhri menettää ihmisarvonsa. Omat tunteet nostetaan arvokkaammaksi kuin toisen.

Ihminen on raadollinen ja petomainen heikkoutta kohtaan. Ehkä siitä osa tulee kilpailua korostavasta asenteesta, mutta sitä esiintyy eläinkunnassa, heikot jätetään kuolemaan. Valta ja voima antavat oikeutta toiseen ihmiseen nähden.

Raija