KÄRSIMYKSILLÄ MANIPULOINTI

Tiedämme, että moni tuomitsee itsemurhan, koska se katsotaan elämän aliarvostamiseksi, elämä on lahja, mikä on Jumalalta saatu.  Itse en tuomitse, mutta en pidä sitä oikeana ja hyvänä, ja olen surullinen. Moralismi siitä, että itsemurhan tehnyt olisi itsekäs, on kaksinaismoralismia. Ensinnäkin tuomitsija ilmoittaa, että kärsimys kuuluu elämään, (niin se pienin osin kuuluu, mutta ei järkyttävinä elämänoikeuksien menettämisinä vallan väärinkäytössä) ja sitten hän vielä sinetöi sanomansa Jumalan tarkoitukseksi, kun ei itse ota vastuuta teoistaan ja kärsimyksen tuottamisesta. Itse asiassa, jos tuomitsijat itse arvostaisivat elämää, he kunnioittaisivat sitä toisissa ihmisissä.

Kärsimyksiä tulee aina esiin, vähemmän ja enemmän järkyttäviä. Jotkut niistä ovat luonnollisia, joille emme mahda mitään, mutta on myös paljon kärsimystä, mikä tuotetaan.

Ihminen oman kärsimyksen tuottajana on melkoinen epeli. Minusta kärsimyksen seuraukset ovat samat ja kärsimys yhtä suuri, tuottipa sen itse tai toiset. Työpaikoilla on mielenkiintoista seurata erilaisten ihmisten pelien pelaamista. Esimerkiksi työpaikan ilopilleri, jolle useimmiten kaiken pitää olla hauskaa, josta hän nauttii (nauttiiko loppujen lopuksi) ainakin päällepäin, klovnilla on surun sydän. Onko roolin antanut yhteisö, onko yksilö ottanut sen, vai onko peräti taustalle esimerkiksi psykologinen puolustusmekanismi, huumori, jolla yksilö on oppinut selviytymään elämässä. Se voi olla raskas kantaa.  Mutta jos hän vaatii oman kokemuksensa mukaista käytöstä muille, hän rajoittaa toisten elämää.

Itse olen tuonut esiin aika usein oman kärsimykseni, joillekin enemmän, jollekin vähemmän. Olen halunnut tuoda esiin vääryyden, jolla tuotetaan kärsimystä. Totta kai se on jollekin kärsimystä omantunnon tuskina. Sanat, sinä aina, koko ajan, jatkuvasti, useimmiten, ovat vaarallisia. Elämässä harvoin tapahtuu niin, että joku toistaa vaan samaa kuviota. Asia toistuu, kun yksilö ei saa siihen muutosta. Minä olen ruikuttanut kauan kunnioittamattomuuden puutteesta, valittanut ja tuonut asiaa esille, sillä se on elämän perusta, elämän suojelua.

Kun kärsimystä esiintyy, ratkaisevaa on minkä suhteen otamme sen tarkoituksesta elämässä. Käytämmekö esille tullutta asiaa kärsimyksen vähentämiseen vai oman vallan lisäämiseen.

Raija