KULJETKO RINNALLA VAI OHITATKO?

Minä en usko ihmisen hyvyyteen, jos en pahuuteenkaan. Uskon, että valta kehittyy asenteista, tuomioista, asemasta, arvoista, oikeuksista jne. Jos sinut on asetettu asemaan, jossa sinä olet ala-arvoinen ihminen, sairaaksi luokiteltu, leimattu, valehtelijaksi nimetty, mielikuvitusolennoksi tituleerattu, arvoton työntekijä, mitä nyt keksitäänkin. Tätä listaa voisi luetella vaikka kuinka pitkään, siihen ei loppua tule. Oleellista tämän ongelman tarkastelussa on annettu valta, rooli joka tulee yhteisössä olemisessa, annettu, otettu tai virallinen. Mitkä tiedot näiden ihmisten päässä kulkee, mitä tunteita syntyy? Ohjaavatko tunteet, järki vai valta. Useimmin olen todennut, että mielipiteet voittavat, eikä tätä mielipidettä synnytetä tyhjästä. Syylliset muokkaavat mielipiteitä mieleisekseen paetessaan vastuutaan. Uhri kantaa aina taakan. Kummallista, mutta en ole kohdannut ihmistä, joka tätä valtaa ei väärin käyttäisi, en ole kohdannut altruistisia auttajia.

Mikä näissä uhreissa on sellaista, joka laittaa uhraajat tappamaan uhrin? Yhteisövalta on organisoitua, vaikka se ei näy aina päällepäin, se on salattua. Ihmiset ovat uskollisia pysyvyydelle, uusi on uhka. Itselläni sanakieli on usein kuten näkemyksetkin erilaisia, kuin elämäni yhteisöissä. Ne eivät ole erilaisia kuin tiedon tutkimusten valossa, sitä tietoa käytetään mediassa yleisesti. Kun käytin jossakin kirjoituksessa ilmaisua, uskonnolliset rituaalit, yhteisön jäsen ilmoitti, että se on asiatonta. Puhuin itsemurhavaarasta, kun yksilö syyllistetään ja häpäistään, josta toivoin päästävän eroon.  Minä vaan olen niin paljon katsonut ja lukenut näistä ongelmista, viimeksi eilen, kun luin katolisen kirkon pedofiliasta, jota järjestelmällisesti suojeltiin kirkossa.

Kun yhteisö antaa jollekin yksilölle leiman ja yhteisön jäsenet asettuvat tarkkailijan rooliin, leimattu yksilö ristiinnaulitaan. Kukaan ei tule hänen puolelleen, itseni kohdalla nyt yksi. Vaikka muut jäsenet käyttäytyvät samalla tavalla, sanovat ikävästi vastaan, tekevät virheitä, tuohtuvat kummallisesti, sanovat väärin, ja ovat vain yksinkertaisesti yksilöitä, heitä ei lyödä, heitä suojellaan. Leimattu yksilö tuhotaan, se on järjestelmällistä mielipidevaltaa, ohi virallisen ja yleisen. Niin kurjaa kuin se onkin, olen monta kertaa kuullut, kuinka leimattu yksilö saa mitä ilkkuvimpia iskuja, kun hän esim. sairastuu syöpään, ”se on ihan oikein sille”. Kirkossa laitettiin ihmiset jalkapuuhun häpeämään, nämä samat tavat elävät hyvin sitkeänä yhteisön tavoissa. Kun tarpeeksi kiusataan, tekeehän se ihminen lopulta itsemurhan.

Raija