IHMISOIKEUSRIKOS

Näyttää siltä, että ihmisoikeudet eivät ole selviä ihmisille. Ihmisiä myydään, käytetään seksuaalisesti hyväksi, kidutetaan hapoilla ja käytetään mitä erikoisimpia kidutuskeinoja. Fyysinen koskeminen on ehkä helpompia luokitella, kuin henkiset rikokset.

Luulin jo päässeeni siihen asemaan elämässäni, ettei tarvitsisi kärsiä kohtuuttomasti ihmisoikeusrikkomuksista, mutta toisin kävi. Eräässä ryhmässä innostuin kertomaan omia muistojani, mutta se loukkasikin jotain henkilöä, sillä hänellä oli myös kokemuksia samassa paikassa. Hänen mielestään minun muistot loukkasi hänen muistojaan, koska ne olivat erilaisia. Niinpä hän leimasi ne mielikuvitukseksi, etteivät ne ole totta. Ryhmä päätti, että muisteluni on sopimattomia ryhmässä. Kun sitten loukkaannuin asiasta, sitä pidettiin jälleen sopimattomana, ja että kerroin asiasta toiselle ihmiselle pahoitettuani mieleni, he itse tekivät myös samoin. He vaativat, että asiat, joista saan puhua, ovat matkustaminen ja leipominen. Omista kokemuksistani, muistoistani ja tunteistani oli sopimatonta puhua. Tasavertainen kohtelu oli tipotiessään, kun piti arvostaa toisenkin tunteita eikä vain omiaan.

Muisteluihin puuttuminen on toisen todellisuuden tuhoamista, jokaisen muisto on oikeutettu. Siinä on sekä kysymyksessä vallan väärinkäyttö, että kateus. Tapahtumia halutaan salata, etteivät paljastu ne teot joita tehdään, sillä rikoksen tekeminen tuottaa häpeää osalle ihmisistä, ja pilaa omaa mainetta ja kunniaa, mitä on säilytetty kulisseissa. Sinällään on luonnollista, että ihminen haluaa antaa kuvan hyvänä ihmisenä, mutta sitä ei tarvitse tehdä toisten kustannuksella, sen voi tehdä tekemällä oikein. Siinä voi olla kysymys myös peloista, että menettää itsensä, mutta se minun on vaikea uskoa, sillä kysymyksessä on erittäin vahva henkilö.

Niinpä minä menetin viikonloppuna ihmisoikeuteni ja lupa annettiin ainoastaan heidän määräämien asioiden puhumiseen, ei siihen, mistä minä olen kiinnostunut, koska en heidän mielestään osaa käsitellä asioita, enkä ymmärrä niitä, puhun vääristä asioista ja väärällä tavalla. Muut eivät heidän mielestään tee virheitä, vaan minä teen aina virheen, erityisesti minua loukannut henkilö ei ole koskaan tehnyt virhettä. Ja minä uskon sen, sillä hän on korkeassa asemassa, ja kulissit ovat niin vahvat, ettei niissä ole säröä, heitä ihaillaan ja kumarretaan asemansa vuoksi. He ovat ihmisiä, jotka eivät tee virheitä. En kuulu enää ryhmään.

Uskontoasioissa minua on loukattu usein, ja sanottu että olen paholaisesta, en ole oikeassa ja oikeasti uskossa, koska Jumala rankaisee minua huonon kohtelun kautta. Järkytyin, kun hän sanoi, että olisin nimittänyt häntä saatanaksi. Puolustauduin, että olen sanonut joko väärin, tai hän oli kuullut väärin. Mutta hän pitää minua paholaisen palvelijana ja ei usko mitä puhun. Itse hän on uskovainen ja virheetön. En edes unissani hyväksy kenenkään ihmisen nimittämistä saatanaksi, en voi sietää sitä.

Yhä enemmän maailmani käy hullummaksi.

Minne minun pitäisi paeta, että tämä vainoaminen loppuisi. Niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

Raija