Näyttää
siltä, että ihmisoikeudet eivät ole selviä ihmisille. Ihmisiä myydään,
käytetään seksuaalisesti hyväksi, kidutetaan hapoilla ja käytetään mitä
erikoisimpia kidutuskeinoja. Fyysinen koskeminen on ehkä helpompia luokitella,
kuin henkiset rikokset.
Luulin jo
päässeeni siihen asemaan elämässäni, ettei tarvitsisi kärsiä kohtuuttomasti
ihmisoikeusrikkomuksista, mutta toisin kävi. Eräässä ryhmässä innostuin
kertomaan omia muistojani, mutta se loukkasikin jotain henkilöä, sillä hänellä
oli myös kokemuksia samassa paikassa. Hänen mielestään minun muistot loukkasi
hänen muistojaan, koska ne olivat erilaisia. Niinpä hän leimasi ne mielikuvitukseksi,
etteivät ne ole totta. Ryhmä päätti, että muisteluni on sopimattomia ryhmässä.
Kun sitten loukkaannuin asiasta, sitä pidettiin jälleen sopimattomana, ja että
kerroin asiasta toiselle ihmiselle pahoitettuani mieleni, he itse tekivät myös
samoin. He vaativat, että asiat, joista saan puhua, ovat matkustaminen ja leipominen.
Omista kokemuksistani, muistoistani ja tunteistani oli sopimatonta puhua.
Tasavertainen kohtelu oli tipotiessään, kun piti arvostaa toisenkin tunteita
eikä vain omiaan.
Muisteluihin
puuttuminen on toisen todellisuuden tuhoamista, jokaisen muisto on oikeutettu.
Siinä on sekä kysymyksessä vallan väärinkäyttö, että kateus. Tapahtumia
halutaan salata, etteivät paljastu ne teot joita tehdään, sillä rikoksen tekeminen
tuottaa häpeää osalle ihmisistä, ja pilaa omaa mainetta ja kunniaa, mitä on säilytetty
kulisseissa. Sinällään on luonnollista, että ihminen haluaa antaa kuvan hyvänä
ihmisenä, mutta sitä ei tarvitse tehdä toisten kustannuksella, sen voi tehdä
tekemällä oikein. Siinä voi olla kysymys myös peloista, että menettää itsensä,
mutta se minun on vaikea uskoa, sillä kysymyksessä on erittäin vahva henkilö.
Niinpä minä
menetin viikonloppuna ihmisoikeuteni ja lupa annettiin ainoastaan heidän
määräämien asioiden puhumiseen, ei siihen, mistä minä olen kiinnostunut, koska
en heidän mielestään osaa käsitellä asioita, enkä ymmärrä niitä, puhun vääristä
asioista ja väärällä tavalla. Muut eivät heidän mielestään tee virheitä, vaan
minä teen aina virheen, erityisesti minua loukannut henkilö ei ole koskaan tehnyt
virhettä. Ja minä uskon sen, sillä hän on korkeassa asemassa, ja kulissit ovat
niin vahvat, ettei niissä ole säröä, heitä ihaillaan ja kumarretaan asemansa
vuoksi. He ovat ihmisiä, jotka eivät tee virheitä. En kuulu enää ryhmään.
Uskontoasioissa
minua on loukattu usein, ja sanottu että olen paholaisesta, en ole oikeassa ja
oikeasti uskossa, koska Jumala rankaisee minua huonon kohtelun kautta.
Järkytyin, kun hän sanoi, että olisin nimittänyt häntä saatanaksi.
Puolustauduin, että olen sanonut joko väärin, tai hän oli kuullut väärin. Mutta
hän pitää minua paholaisen palvelijana ja ei usko mitä puhun. Itse hän on
uskovainen ja virheetön. En edes unissani hyväksy kenenkään ihmisen
nimittämistä saatanaksi, en voi sietää sitä.
Yhä enemmän
maailmani käy hullummaksi.
Minne minun pitäisi paeta, että tämä vainoaminen
loppuisi. Niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti