Jokaisen
usko on erilainen. Koska Jumala on persoonallinen, myös usko häneen tulee
persoonalliseksi, kullekin oma polkunsa. Minulla oli pitkään lapsen usko ja viattomuuden
laki ja on se vieläkin, sillä, se on jotenkin uskon ytimessä. Sitten tuli
vaihe, jolloin vihasin Jumalaa sen antamasta elämän kohtalosta. Uskon muotoja
on monenlaisia. Usko muuttuu iän mukana, syvenee ja herkistyy, mutta eri
vaiheet voivat tulla täysin erilailla, lapsena voi olla herkkyys vahvimmillaan.
Kohtalon
uskoa olen epäröinyt usein. Uskoisin mieluummin sanaan, mutta ymmärrän, että
sana on vain Jumalan tie, jota kautta kulkien saadaan ymmärrystä. Joku pappi
sanoi taannoin haastattelussa, että uskossa kaipaus Jumalaan on niin suuri,
että siitä syntyy uskoa. Se olisi ikään kuin perimmäistä ihmisyydessä, ilman
sanoja.
Joskus
ihmettelen sattumia, sellaisia muutoksia tapahtumissa, että ikään kuin oma
suunnitelma ei menekään niin kuin on ajatellut, tulee muutos, erehdys, sattuma,
tai mikä ihmeellinen tahansa, painan väärää nappia, ja kirjoitus katoaa.
Erityisen
kiinnostavaa on heikossa mielen tilassa tapahtuvat herkkyydet. Silloin voin
nähdä enteitä, mutta myös rakastuminen on silloin mahdollista. Tunteet tulevat
esiin ja itse on luopunut itsekkyydestä, kaipaa toista ihmistä jakamaan elämää
ja antautuu vuorovaikutukseen. Myös suhde Jumalaan on vuorovaikutteinen.
Mikään ei tavallaan
ole oikeaa uskoa, ja kaikki on oikeita. Oppimisen aktiivivaiheessa tarvitaan paljon
luottamusta sanaan teorioiden tankkaamisessa. Yhtälailla ihmissuhde ammattiin
valmistuessa saattaa läsnäolotaidot nousta tärkeiksi arvoiksi. Tunneherkkyys ja
joskus jopa tuntuu, että empatian kyky on kiinni ihastuksen kokemisesta. Kun
ihailee toista, voi kokea myötäihastusta, ja omat kokemukset ovat avainasemassa
toisen ihmisen kokemuksen hahmottamisessa. Minusta tuntuu, että tämä aikakausi
on löytämässä vihdoin tunne-elämää, millä on erittäin suuri merkitys ja vaikutus ihmisyyteen.
On kuitenkin hyvä erottaa uskomukset ja uskonnot, ja syvä henkinen tietoisuus jossa usko on vahvimmillaan.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti