torstai 5. huhtikuuta 2018

USKON, USKON JA USKON




Jokaisen usko on erilainen. Koska Jumala on persoonallinen, myös usko häneen tulee persoonalliseksi, kullekin oma polkunsa. Minulla oli pitkään lapsen usko ja viattomuuden laki ja on se vieläkin, sillä, se on jotenkin uskon ytimessä. Sitten tuli vaihe, jolloin vihasin Jumalaa sen antamasta elämän kohtalosta. Uskon muotoja on monenlaisia. Usko muuttuu iän mukana, syvenee ja herkistyy, mutta eri vaiheet voivat tulla täysin erilailla, lapsena voi olla herkkyys vahvimmillaan.

Kohtalon uskoa olen epäröinyt usein. Uskoisin mieluummin sanaan, mutta ymmärrän, että sana on vain Jumalan tie, jota kautta kulkien saadaan ymmärrystä. Joku pappi sanoi taannoin haastattelussa, että uskossa kaipaus Jumalaan on niin suuri, että siitä syntyy uskoa. Se olisi ikään kuin perimmäistä ihmisyydessä, ilman sanoja.

Joskus ihmettelen sattumia, sellaisia muutoksia tapahtumissa, että ikään kuin oma suunnitelma ei menekään niin kuin on ajatellut, tulee muutos, erehdys, sattuma, tai mikä ihmeellinen tahansa, painan väärää nappia, ja kirjoitus katoaa.

Erityisen kiinnostavaa on heikossa mielen tilassa tapahtuvat herkkyydet. Silloin voin nähdä enteitä, mutta myös rakastuminen on silloin mahdollista. Tunteet tulevat esiin ja itse on luopunut itsekkyydestä, kaipaa toista ihmistä jakamaan elämää ja antautuu vuorovaikutukseen. Myös suhde Jumalaan on vuorovaikutteinen.

Mikään ei tavallaan ole oikeaa uskoa, ja kaikki on oikeita. Oppimisen aktiivivaiheessa tarvitaan paljon luottamusta sanaan teorioiden tankkaamisessa. Yhtälailla ihmissuhde ammattiin valmistuessa saattaa läsnäolotaidot nousta tärkeiksi arvoiksi. Tunneherkkyys ja joskus jopa tuntuu, että empatian kyky on kiinni ihastuksen kokemisesta. Kun ihailee toista, voi kokea myötäihastusta, ja omat kokemukset ovat avainasemassa toisen ihmisen kokemuksen hahmottamisessa. Minusta tuntuu, että tämä aikakausi on löytämässä vihdoin tunne-elämää, millä on erittäin suuri merkitys ja vaikutus ihmisyyteen. 

On kuitenkin hyvä erottaa uskomukset ja uskonnot, ja syvä henkinen tietoisuus jossa usko on vahvimmillaan.

Raija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti