Naurulla ja
ilolla on erilaiset lähtökohdat. Niitä on hyvä pitää mielessä, että voi etsiä
elämän mielekkyydestä arvoja. Nauru on ympäristöstä syntynyttä, se on
sosiaalista ja yhteisöllistä, kun taas ilo on uuden ulottuvuuden kehto. Sana on
lihaa.
Olen joskus
aikaisemmin kirjoittanut, että naurun alku on kohdun humpsahduksissa. Nopeat
äkilliset liikkeet kohdussa saa sikiön reagoimaan jännittäen lihakset, koska se
on synnynnäinen puolustusmekanismi. Siitä syntyy hentoon lihakseen värinää,
joka laukeaa lopulta nauruksi. Lapsuudesta muistan selkeästi, kuinka lihakseni
värisi kohdatessaan jotain sille yllätyksellistä. Psykiatrit varoittivat
joskus, että nauruun voi kuolla. Uskon, että se on mahdollista, sillä silloin
voi olla kehollisesti kokonaisvaltainen kokemustila, jossa jännitteet nousevat
liian vahvoiksi, en kutsuisi sitä vielä tietoiseksi mieleksi. Naurun takana on
siis liike.
Kun sitten
ympäristön arvot liittyvät elämän koomillisuudessaan kaikkien kokemusten
kirjoon, naurun laukeaminen on kuin arvojen leikkiä. Huumori alkaa kutitella
liian vaikeita asioita ja se yhdistyy nauruun. Yhteisöllisten naurujen yhteismitallisuutta
on mukava katsella, kun ne pyrskähtelevät ilmoille ihmisten mielistä. Mainio
esimerkki tästä on Putouksen Tanhupallo. Kuinka herkästi se tuokaan pintaan
lapsen mielemme, ja nauramme niille hullunkurisille välähdyksille, mitä lapsen
päässä voi syntyä.
Ilo on taas
syvintä tunnekokemusta, ei niinkään mieltä. Mieli on kehollinen. Ilon ytimessä
on jo kohtuajalta syntyneet unet, jotka ovat uudenlaisia merkityksiltään, kuin
todellinen arkemme. Niissä syntyy uutta luomusta ja ne eivät ole tahdonalaisia. Juuri tuo uusi on
merkityksellinen ja antaa ihmiselle voimaa kurkottaa eteenpäin. Kun sisäiset
tunteet aktivoivat mieltä, se piirtää kuvan yksilön nähtäväksi, ja näin unien
kuvat synnyttävät katseeseen näkökulman, johon kiinnitymme pohtimaan
merkitystä. Ilon ydin on siis uutuus ja merkityksellisyys. Liha on vanhaa ja ei
anna tyydytystä, nautintoa kylläkin endorfiinien muodossa. Ilo tuo henkisen
kokemuksen itseyden kohtaamisessa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti