KOLLEKTIIVINEN MIELI

Työyhteisöissä, perheissä, vapaa-ajalla ja yhteiskunnassa vallitsee demokraattiset valtamenetelmät. Vaikea on löytää muutakaan keinoa. Sen sijaan, että ohjattaisiin ihmisiä joukkovaltaan, olisi syytä avata koko vallan käsitystä. Valta kietoutuu useimmiten mielen mukaan, joskus tieto saa jalansijaa, ja joskus tunteet ovat valitsemassa.

Kun tunteet valitsevat, elämme sattumanvaraisissa, taikauskoisissa ja epäjohdonmukaisissa valtakäytänteissä. Jos mieli valitsee, se on yhtä raadollista. Ja kuitenkin nämä ovat vallitsevia menetelmiä demokratiassa. Suosittelenko siis kommunismia, en todellakaan? Entä oikeistopopulismia, en sitäkään. Oikeasti olen sitoutumaton. Yhteiskunnallisessa vallan käytössä on valittava vain ne, jotka soveltuvat yhteisiin päämääriin. Ihmisten suhteet eivät niihin sovellu.

Mielivaltaisessa yhteisössä mieli on samantyyppinen kollektiivisena kuin yksilöllisenäkin. Se maalaa maailmaa vastakkaiseksi, ihanteiseksi, vihaksi ja kurjuudeksi, jopa pahaksi. Mieli on heijasteinen. Se heijastaa maailmaa kauniiksi ja rumaksi, sen olemuksen mukaisesti. Niin kuin jo varmaan monta kertaa olen sanonut, kollektiivinen mieli saadessaan valtaa ihailee, tai murhaa näkemäänsä, tai sitten muuttaa täysin päinvastaiseksi. Kollektiivinen mieli on skitsofreeninen. Niinpä ahkera työntekijä saa laiskan maineen. Ja tämä on yleistä johtamismenetelmissä työpaikoilla. Ei aina, mutta ainakin minun työpaikoilla se oli sitä pääsääntöisesti.

Demokratia ei siis sovi ihmisten johtamiseen ihmisen arvioimisessa. Se suorastaan johtaa harhaan ja sitä pitää varoa. Kyllä se vaan äitini ohje, pidä Jumalaa aina ohjaajanasi, on kelpo opetusta.

Raija