VOIKO LAPSUUS KADOTA?

Omaa elämää peilaten löytää joskus sellaista, mitä ei löydy kirjoista. Elämäni merkityksellisiin asioihin kuuluvat enemmän tilanteet ja tapahtumat kuin luonteen piirteeni. Joku voisi sanoa, että olen luonteeltani vahva, joku heikko, riippuen asioista.

Tahdon tällä kertoa sitä, ettei ihminen ole aina sama vaan muuttuva. Tilanteet voivat muokata ihmisen luonnetta toisenlaiseksi kuin hän sisimmässään on. Myöhemmin analysoiden voin löytää elämässäni jaksoja, jossa lapsiminäni on kadoksissa, ja käyttäytymistäni ohjaavat aggressiot, pelot, jos ilotkin. Ilon vaiheen koen olleeni opiskeluaikoina. Olen aina ollut utelias lapsi, ja innostunut oppimaan. Mutta kun elämääni kuului liialliset aggressiot, en oppinut. Aggressioilla oli kuitenkin tärkeä vaihe elämästä selviytymiseen, niiden tuli nousta pintaan, että tiedostaisin tapahtumien kulkua elämässäni. Muutoin olisin taantunut syvään masennukseen, josta ei enää nousta ylös.

Pahimmin kärsin Englannin kielen oppimattomuudesta. En pystynyt tuottamaan äänteitä niin kuin Englannissa lausutaan, eikä sanamuoto pysynyt muistissa. Tällöin oli meneillään aggressiovaihe. Puheen tuottaminen ei onnistunut, sillä ympäristön suljettua hiljaisuuteen, puheen tuottaminen oli vähäistä. Mielen aggressiota yritettiin hoitaa hiljaiseksi alistamalla. Surullisinta oli se, ettei missään vaiheessa huomioitu tapahtumia elämässäni, kohtelua, jonka alle jouduin. Etsittiin ongelmiin syitä persoonallisuudesta.

Aika ajoin saa lukea lehdistä artikkeleita ihmisen luonteesta, ja silloin annetaan ikuinen leima otsaan yksilölle. Ehkä se näin onkin, että jotkin ovat paatuneita, tunnistan jopa tällaisia henkilöitä elämän varrelta. Tunnistan myös viattomia uhreja, joita yhteisö ottaa hampaisiinsa. Tämä yhteisöllinen ongelma on paljon tullut tieteestä, jossa yksilöä tarkastellaan pahuutta etsien. Niin lääketiede kuin psykologiakin ovat menneet tähän vainoamiseen ja sillä herkuttelevat mediat. Tämän luulon ja epäilyn maastossa paistattelevat ihmiset, jotka yleistävät ja toteuttavat ismejä kuin taivaan totuutena.

Kun katson elämääni ja ajattelen sitä yleistäen muihin naisiin, tämä tarkoittaisi juuri sitä, että naisilta olisi kielletty kaikki elämän asiat ja suljettu vangeiksi ilman ihmisoikeuksia, koska he ovat naisia. Jos he menisivät kadulle kävelemään, heidän ihmisluonteensa olisi syy päälle karkaukseen.

Raija