ITSEILMAISUSTA

Mikä oikeastaan on itse, siitä ollaan montaa mieltä? Mistä kaikki saa alkunsa, mikä on kokonaisuus itsessä, ehkä kaikki? Opimmeko hahmottamaan itseä vasta sanakielen oppimisen myötä, vai onko se jo olemassa tietoisena ennen sitä. Psykiatria puhuu omnipotenssista eli kaikkitietäväisyydestä, joka olisi lapsuuden ajan ongelma. Psykoanalyysissä erotellaan tunteen syntymää, mutta ei eriytetä sitä kehotietoisuudesta. Jako tietoisuuden ja tiedostamattomuuden välillä saa monen karvat pystyyn. Joku ihminen voi olla niin tietoinen, ettei tiedostamaton puhu hänelle enää, eli tiedostamaton = on tunteet.

 Jotkut eivät esimerkiksi näe unia, joten tiedostamattoman synty on vähäistä, ja voi olla kehotietoisuus liian vahvoilla. Sitten puhutaan tajuisuudesta ja vaistoista sekä vieteistä. Rauhalan perusteesi on tajunnallinen, kehollinen ja situationaalinen. Vietit taas ovat vaistojen aikaan saama yllyke. Kun on aistimusvaisto, joka kertoo nälästä, ruoka muistissa saa aikaa vietin, joka laittaa hakemaan ruokaa.

Joku psykoanalyytikko vetää seksuaalipohjaisen vaistoteorian niin syvälle, että jopa tutin imeminen on peniksen imemistä. Kaikki siis perustuisi seksuaaliviettiin, kuolemanpelkoon ja elämänhaluun.

Kun kävin syvällä taantumuksessa, kehon tunnot avautuivat minulle jotensakin erilaisiksi, kun nuo teoriat antavat ymmärtää. Kehoni oli kuin irrallinen ja se jäsentyi eri asioista ilmeneviksi ja eri vaikutteista käsin. Menetin ensin aluksi koko tunnon kehooni, mutta myöhemmin opin sitten säätelemään kehosta haihtumista, olemattomuuteen asti. Ikään kuin synnyin uudelleen kehossa. 

Tällöin tajusin, että syntymässä kehotietoisuus syntyy synnytyspuristuksen voimasta, ja ensimmäiset muistikuvat syntyvät sen jälkeen hahmoina, jopa muotoaan muuttaen, kuten kalamaisena. Muutoinkin ruumishahmon muuntuvuus oli suuresta pieneen, kuin kutistamisen/puristuksen avautumisvaiheena ja sykkeenä täysin muodottomuuteen saakka.

Näin minulle on muotoutunut käsitys, jossa omnipotenssi on vain kehokuvan jälkitila väkivallasta. Tahto taas saa ilmenemistään siitä käsin ja voi ilmetä vahvana. Tunteiden syntymän jälkeen katsotaan, että on olemassa tekijä ja kohde, joka pyrkii hallitsemaan mielikuvia. Se ei taas ole mahdollista, jos ihminen on pelon ajama. Usein alkumielikuvat ovat myyttisiä, ja niille ei ole selvää hahmoa, ja sen syntymään vaikuttaa vahvasti sanakielen kautta muotoutunut mielikuva.

En ymmärrä juurikaan seksuaaliperusteisia teorioita muutoin kuin väkivallan jälkenä. Siksi niistä pitäisi voida ihmisen vapautua ja vapaudessa synnyttäen tunteiden jälkeisistä mielikuvista muistikuvia, niitä käsitteellistäen sovittujen symbolien alle ja ymmärrettävyyttä tuoden. Seksuaalisuus voi olla tunteiden synnyttämää, jossa vaistokieli ei pakota kliimaksiin.

Raija