sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

OPPIMISESTA



Jossain vaiheessa elämääni, kun kaikki tuntui turhalta, kirjoitin eräälle oppimista tutkivalle professorille kirjeen. Peloissani ja hätää täynnä Ikään kuin käsittelin omaa oppimisongelmaa, puhuen kolmannessa persoonassa itsestäni. ”Ihmistä ei voi opettaa, Jumala on hyvä psykiatri ja johtaja” kertoilin tutkijalle ajatuksiani. Siitä sitten alkoi työpaikalla painostus, että minun tuli lähteä opiskelemaan. Kolmen viikon kuluttua olin psykoosissa. ”Ohjaajat” työpaikalla eivät ymmärtäneet tilannettani, historiaani ja kokemuksiani, jotka olin joutunut kokemaan, seksuaalisen väkivallan ja sen alle alistamisen. He painostivat opiskelemaan työpaikan menetyksen uhalla, ja muilla verukkeilla ja posttrauma oli valmis.

Oppimisesta puhutaan liian löysin perustein, niin korkeasti koulutetut opettajat kuin professoritkin. Traumani vaikutti pitkään oppimisessani. Aistit kävivät ylikierroksilla pelon vuoksi, ja antoivat liian suurta jännitettä, eikä pitkäaikaiseen muistiin siirtäminen onnistunut lyhytaikaisesta. Lyhytaikaisessa muistissa oleminen ja muistaminen oli vaikeaa. Peloista oli vaikeaa päästä eroon, kun niitä ympäristö tuotti ”tytön hupakolle”.

Motivaatio on sana, jota viljellään oppimisen yhteydessä. Minulla on ollut vahva motivaatio oppimiseen lapsesta saakka, olen saanut olla utelias, leikkinyt paljon ja minua on tuettu. Minulla on ollut siis hyvä oppimisympäristö lapsuudessa, mutta työpaikalla huono. Englannin kielen oppiminen ei onnistunut laisinkaan trauman aikana, mutta kun trauma hellitti ja kielelle oli tarvetta, aloin kuulla äänteitä, pystyin lausumaan oikein ja muisti parani. Kuinkahan paljon dementiassa on kysymys merkityksien synnystä ja sen puuttumisesta? Kun tunne, merkitys ja tarkoitus ovat oppimisprosessissa, se synnyttää kyvyn aistivirtauksiin, joissa muistikuvat voivat vaeltaa, ja muisti syntyy. Synapseissa on liikettä.

Aamulehdessä oli artikkeli ahneuden tarpeesta oppimisessa, siitä oli tehty hyve. Sanan merkitys oli muuttunut.  Oppimisen iloa ei mainittu lainkaan. Se, että oppimisessa on kysymys makrotason ja mikrotason vaikutteista, se on myös psyykkinen ja fyysinen prosessi, jossa itseys on merkittävässä roolissa. Merkitykset ja motivaatio voivat syntyä vain yksilön psyyken kautta. Motivaation synnyttäjänä ja vaikuttajana on ilo oppimisesta, harvemmin yhteisölliset, ei vallankaan lapsella kauas tulevaisuuteen suuntaavat tavoitteet, mitä saavutat, jos luet.


Raija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti