KÄRSIMYKSEN PROFETIA

Eräs psykoterapeutti kertoo kiitollisuudesta elämää kohtaan. Koska olen kriittinen ihminen, analysoin tätäkin suurennuslasin kanssa. Mielestäni ei ole lainkaan kyse kiitollisuudesta, vaan elämän hyväksymisestä, tosin ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Mitä siitä tulisi jos lääkärit alkaisivat olla kiitollisia siitä, että sattuu autokolareita, heille on työtä, suositellaan vääriä ravintoaineita, että sairastuvuus lisääntyy. Terapeutti on kiitollinen siitä, että vanhemmilla oli kärsimystä, että hän oppi siinä sivussa ammattitaitoa.

Vääränlainen ylpeys, kiitollisuus ja elämän pahuuden hyväksyminen saattaa johtaa marttyyriuteen, jossa ollaan kiitollisia toisen kärsimyksestä, ja että siitä on itselle hyötyä. Se voi johtaa julmuuteen, jossa kärsimyksestä iloitaan, ollaan kiitollisia ja nautitaan. Minä tulen surulliseksi siitä, että joku kärsii elämässään menettäen siitä vuosia. Isäni kuoli 57 vuoden iässä liian raskaan työn seurauksena, heikon ravinnon ja monien väärien tietojen puutteessa. Olisin ollut kiitollinen, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus hyvään tietoon ja pidempään elämään.

Jotenkin koko tuo kiitollisuuden määrä, johon terapeutti viittaa, on kuin kärsimyksen ylistämistä. On eri asia luopua ylellisyydestä, kuin perusoikeuksista. Perusoikeutena koulutus, asunto, ruoka ja terveydenhuolto luovat perustan hyvinvoinnille, ja ovat edellytyksiä. Julmuudelle annetaan tila silloin kun toinen päättää sinun tarpeistasi, määrää sinun tarpeesi, ja käyttää hyödyksi sinua omiin tarpeisiinsa. Jotenkin elämän alistaminen ihmisen vallalle on vastoin kristinopin sanomaa, jossa Jumala antaa elämän ja kuoleman.

Olen nähnyt niin monta kertaa ihmisen vallan väärin käytön, etten enää koe siitä kiitollisuutta. Viimeksi kysyin eräältä henkilöltä ryhmässä, saiko hän ryhmässämme riittävästi tilaa puhumiselle. Kyseinen henkilö suuttui niin, että hän katkaisi suhteen minuun, koska olin mennyt puhumaan liian syvällisiä. Sain kaikki mahdolliset leimat päälleni narsistista psykopaattiin. En ole tuosta kokemuksesta kiitollinen, vaan koen, että tuo henkilö kärsii jostakin tiedostamattomasta asiasta, joka hänellä on psyykessään. Olen kiitollinen siitä, että tuo asia ehkä nousee hänellä tietoisuuteen ja hän voi käsitellä sitä, inhoaan, joka kohdistui minuun, mutta nimittäisin kokemustani myötäelämiseksi.

Raija