JA LEHMÄT LENTÄÄ

Joskus kuulee sarkastista naurua totuusvaatimuksista, viimeksi näin Matti Apunen toimittajakollegansa kanssa Pressiklubissa. Tuntuu suorastaan siltä, että totuus halutaan hävittää hinnalla millä hyvänsä. Se johtaa absurdiaan ja mielivaltaan, jossa ei kellään ole hyvä olla, ja valta-asemat kukoistavat. Totuuden pysyvä jalka on luottamus. Ilman luottamusta emme voi rakentaa tulevaisuutta, kokea rauhaa, emmekä voi tehdä sopimuksia.

Suomalaisista sanotaan, että he ovat rehellisiä. Itse en usko tuohon. Emme ole erilaisia kuin muissakaan maissa. Meillä on taipumusta valehteluun, harhoihin, valhetarinoihin ja ilkeämielisyyteen. Epärehellisyys on kulttuurista ja arvosidonnaista. Psykoanalyytikko Leila Keski-Luopa sanoo, etteivät arvot voi toteutua, jollei ole ihmiskäsitystä. Tämä toisaalta voi johtaa siihen, että tuijotamme persoonallisuuksia, etsimme syitä ja syntipukkeja sieltä, vaikka ne olisivat toisaalla.

Mielipidejohtaminen voi olla sekä virallista, että epävirallista. Näillä molemmilla voi olla vaurioittavia vaikutuksia. Mielipidejohtamiset johtavat mielikuviin, joita elää ihmisten mielissä, eikä niillä ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Niitä johtaa yhteisöissä usein yksi tai kaksi henkilöä. Kun jouduin nuoruudessa raiskauksen uhriksi tuntemattomalla kadulla tuntemattomien miesten toimesta, asian totuudeksi tulivat yhteisön jäsenten mielikuvat asiasta, vaikka he eivät olleet paikalla. Mielikuvat ja asenteet ratkaisivat totuuden. Minua ei kukaan kuunnellut.

Totuutta täytyy etsiä ja rakentaa niin, että siinä on jotain logiikkaa. Väkivaltainen tunkeutuminen elämääni tuotti mielen murtumisen, alkuun äärettömänä pelkona ja hätääntymisenä, suorastaan paniikkikohtauksina, hyökätäänkö jälleen päälle ja myöhemmin mielen täydellisenä romahduksena. Milloinkaan ei kyseenalaistettu niitä tekoja, joita olin joutunut kohtaamaan, vaan vikaa etsittiin minun mielestäni, tahdosta ja halusta.  Mitä siitä tulisi, jos kaikkialla vallitsisi mielivalta, joutuisit syytteeseen murhasta, kun satut elämään samassa kaupunginosassa, ajatuksesi olisivat vääriä, koska korkeammassa asemassa oleva ajattelee niin, hän on asettanut itsensä yläpuolellesi.

Tasavertaisuus ja kunnioitus kaikille ovat ratkaisu moniin tämäntapaisiin ongelmiin. Erityisesti ennaltaehkäisten sitä hierarkkista vallan käyttöä, mikä on monissa paikoissa todellisuutta. Taitaa olla niin, että johtamismallit tulevat sodankäynnin perusteista, joka tuo myös sodan yhteisöihin.

Raija