POIKIEN OPPIMISVAIKEUDET

Professori Katariina Salmela-Aro sanoo Helsingin Sanomien artikkelissa 26.12, että poikien oppimisongelmiin löytyy ratkaisu tunteiden huomioimisesta. Ei ainoastaan poikien vaan kaikkien kohdalla sääntö on sama. Huomioimattomat tunteet aiheuttavat aivoissa jännitteen, joka alkaa ohjata ajattelua, jännitteen voima vie muistikuvia sattumanvaraisesti, eikä yksilö ohjaa enää ajatteluaan.

Suomessa erityisesti tunteet ovat aliarvostettuja, ja niitä melkein pidetään löysämielisten soopana. Sen sijaan pelolla synnytetyt tunteet näyttäisi olevan suosittuja, intohimot, himot, ylpeydet, kateudet, ahneudet, seitsemän kuolemansynnin tunteet. Kerran kuulin hoitajan päiväkodissa selittävän neljän vuoden ikäiselle juuri himolla lapsen käyttäytymistä. Pitkän urani aikana päiväkodissa näin vain muutaman kerran, kun lasten tunteet huomioitiin asiallisesti.

Liiallinen jännite aiheuttaa oppimis-, mielenterveys-, ja käytöshäiriötä. Jännitettä pitää olla jonkin verran, koska se aktivoi, mutta hoitamattomat ja huomiotta jätetyt tunteet vievät absurdiin aivotoimintaan. Hyvä tunneopetus ehkäisee liiallisten jännitteiden syntyä. Pidän nykyisiä lasten häiriöitä kouluissa pääosin päiväkodeista syntyneinä. Henkilökunnalla ei yksistään ole aikaa kohdata lasten tunteita.

On viisasta erottaa toisistaan himot ja himot. Intohimo on sanansa mukaisesti sisäsyntyistä, kiinnostuksesta lähtenyttä. Sitten on kilpailusta ja vertailusta syntynyttä himoa, joka voi johtaa addiktioon ja voittamisen maksimointiin, kasvatuksen ja opetuksen ympäristöarvo. Taustalla voi olla omat pelot, mutta myös kasvatuksesta tulleet vertailut, vähättelyt ja mitätöinnit. Kun aliarviointeja tulee säännöllisesti, pelko ehdollistuu aivoissa, ja jännite on jatkuvaa, jolloin siitä on tullut ”takapiru”, kuten isäni sanoisi. Se kiihottaa mielen ja aistimukset, jopa niin pitkälle, että aistimukset alkavat havaita väärin.

Olisi viisasta, että jo päiväkodin henkilökunta koulutettaisiin havaitsemaan tunteita. Nykyiset koulutusvaatimukset eivät yllä syväsyntyisten tunteiden tunnistamiseen. Psykologiaa voi olla paljonkin, mutta se ei tavoita juuri näitä. Itse opin tunnistamaan nämä työnohjaaja koulutuksessa, ja siksi suosittelisin jokaiselle opettajalle sitä koulutuksen sisällöksi. Oma kokemusoppiminen tuo parhaan tiedon. Kirjoitinpa nykyiselle opetusministerillekin tästä, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut, koska mitään vastausta ei tullut.

Raija