Psykologisoiminen
istuu kiinni tämän päivän kollektiivisessa tajunnassamme kuin täi tervassa. Se
on tullut osaksi käytänteitä yksilöitymisen korostamisessa. Sekä
yksilöitymistä, että yhteisöllisyyttä tulisi tarkastella omine piirteineen,
jossa sekä hyvä, että paha voi esiintyä.
Kolme
tarinaa kohtelusta ja eriarvoistavasta toiminnasta. Eräs pariskunta erosi ja kummankin
oli hankittava lainaa uutta asuntoa varten 100 000 euroa. Vaimo sai suhteellisen
hyvin lainaa, kun oli ollut pankin asiakas kymmeniä vuosia ja saanut säästettyäkin
jonkin verran. Mies meni samaan pankkiin, ja sai myös lainan, vaikka ei ollut
pankin asiakas, mutta hyvätuloinen. Asiasta keskustellessaan huomasivat, että
mies sai lainan koron yhden prosentin halvemmalla kuin pienituloisempi vaimo.
Kerran eräs
työkaverini meni kesken työkiireiden kauppaan hakemaan ilmapalloja vappujuhlaamme
varten. Tavaroita oli metallisissa isoissa laatikoissa käytävän molemmin puolin.
Metallikehikosta törrötti puolen metrin mittainen rautakoukku kohti käytävää ja
juuri vähän polven yläpuolella. Ja eiköhän se siinä juostessa tarttunut takin
liepeeseen ja repäisi aikamoisen kielekkeen, mikä ei ollut enää korjattavissa.
Pienituloisena naisena asia harmitti häntä erityisen paljon, ja ehkäpä vähän
kiukustuneena hän otti yhteyttä myymälän päällikköön ja vaati korvausta takista.
Mutta eipä päällikkö ottanut vastuuta, vaan vaati että uudesta takista
korvataan vain puolet, ja asiakas on vastuussa kun ei ole huomioinut
törröttävää koukkua, mikä ei kuulunut mitenkään kehikkoon. Kiireisenä ystäväni
ei jaksanut taistella päällikön peräänantamattomuutta vaan lopulta suostui korvaamaan
puolet. Revennyt takki oli melko uusi.
Joskus
nuorena jouduin hakemaan lainaa asuntoni lunastamista varten, summaltaan
vaivaiset 3000 mk. Avokonttorissa ollut johtaja kuulutti hakiessani suureen
ääneen, ”millä sinä raukka maksat sen”. Poistuin sanattomana keskellä salia
olevasta kopista. Hetken päästä eräs naisvirkailija otti kädestäni kiinni ja
sanoi, ”tulehan tuonne ylös, kyllä se laina järjestyy”, ja niin sain lainan,
olisin muuten joutunut ulos asunnostani kahden pienen lapsen kanssa.
Tyypillisesti
tänä päivänä etsittäisiin juuri vikaa yksilön tavasta toimia ja
syyllistettäisiin yksilö,sekä annettaisiin hänen kantaa vastuu muiden teoista.
On kysymys pelisääntöjen puutteesta. Asiakkaita on kohdeltava tasa-arvoisesti.
Vielä neljäkymmentä vuotta sitten huomasin eräässä suuressa tavaratalossa, että
meikattuna sai parempaa palvelua, mutta onneksi nykyään siellä on hyvä palvelu
kaikille. Mutta ei se mainosmaailma ole minnekään hävinnyt, kulissit ovat
pakenemisen tie, todellisen arvon puuttumisen vuoksi. Sitä vaan kysyy, kuinka
paljon käyttäytymisemme on virtuaalimaailman luomaa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti