EPÄVARMUUDEN LOIHTIMINEN

Joskus ihmettelee ihmisten erilaisuutta, kun sen pitäisi olla rikkaus ja tuoda iloa kanssakulkijoilleen. Eräässä vaimojen keskusteluryhmässä tuli esiin erikoinen piirre heidän miehissään, jota ihmettelen vielä tänäkin päivänä. En ole osannut sitä analysoida, mistä on kysymys ja miten tuohon ongelmaan ylipäätänsä voisi vaikuttaa niin, että tilanne ei vaikeuttaisi perheiden oloa.

Toisessa tapauksessa mies ilmeisesti halusi, että vaimo tulisi mustasukkaiseksi, tai että hän voisi hallita enemmän vaimoaan alentamalla hänen itsearvostustaan. Hän asetti makuuhuoneen seinälle entisen rakastajattaren figuurin valokuvaluonnoksena. Iltaisin nukkumaan mennessä hän hyväili kauniin naisen vartaloa kuvassa. Varmasti jokainen nainen kokisi tuollaisen tilanteen epämiellyttävänä ja tuskin kukaan terveesti reagoiva ei kokisi jonkinlaista epävarmuutta rakkauden suhteen, olenko sittenkään ainutkertainen ja rakastettu tuolle miehelle. Onneksi nainen osasi erota ajoissa miehestä, eikä suhde kestänyt pitkään. Lapsia liitosta kuitenkin syntyi ja siinä vaiheessa vaimo totesi, ettei hän kestä enää henkistä väkivaltaa. Mies kehui ylitsevuotavasti toisten lapsia omille lapsilleen ja antoi myös lahjoja runsaskätisemmin.

Toisessakin tapauksessa mies aliarvioi oman vaimonsa tekemisiä ja vartaloa sekä kehui toisten lapsia. Omille lapsille tarjottiin ala-arvoista ruokaa ja vieraille suorastaan pröystäiltiin. Jo aikuisena lasten käytyä vierailuilla, isä saattoi huomauttaa, millä maksat syömäsi ruuan ja kysymys oli varakkaasta perheestä. Tämä nainen ei kyennyt eroamaan miehestä vaan kärsi ja kärsi loputtomiin. Lopulta yhden lapsen tuhoutuminen ja itsemurha lannisti naisen ja hän kuoli pian lapsensa jälkeen.

Mitä noiden miesten päässä oikein liikkui? Miksi sisäinen lapsi oli hyväksyvämpi toisten lapsille kuin omille? Ilmeisesti kysymys oli siitä, etteivät he koskaan tavoittaneetkaan avointa, vilpitöntä ja iloitsevaa lasta, vaan tunteensa, jotka olivat vielä kateuden alla. He olivat molemmat perheen ainoita lapsia ja lapsiminä ei saanut tulla näkyviin autoritaarisessa kasvatuksessa. Vanhempien itsevaltius jätti ikuisen kateuden ja mustasukkaisuuden sieluun. He jäivät yksinäisyyden kuiluun, jossa ei saanut jakaa kokemuksia toisten ikäisten kanssa. Miehille vieraat lapset olivat satunnaisissa kohtaamisissa miellyttäviä, heitä saattoi ihailla ja omat lapset toivat eteen kiukuttelua ja vastoinkäymisiä, joka on itsevaltiuteen sairastuneelle ylitsepääsemätöntä.

Kasvatustieteessä on nimitys lapsille, jotka on kasvatettu itsevaltiaiksi, messias lapsi. He saavat osakseen odotuksia, joita vanhemmat itsepintaisesti tuovat esiin, mikään ei ole riittävää, lapsi joutuu suorittamaan vanhempien arvot. Sisäinen lapsi ei saa tilaa tulla kokevaksi. Lapset ovat ainoina lapsina ylistämällä alistettuja.

Raija