MIELENTERVEYDESTÄ

Aamulehti kirjoitti 28.7.2016 mielenterveyden ja terrorismin yhteydestä. Mielestäni mielenterveyttä on yhtä vaikeaa määritellä kuin terveyttä. Jokseenkin on niin, että mielenterveys terminä on psykologisoitunut niin tavan tallaajan kuin ammattilaisenkin käsissä enemmän järjettömäksi luuloksi kuin johdonmukaiseksi ja riittäväksi todisteeksi todellisesta mielenterveyshäiriöstä. Mielenterveyden ja/tai hulluuden määrittelynä terrorismi tuntuu saavan kasvot, mikä ei ole itsestään selvyys, mitä Aamulehti pääkirjoituksessaan käsittelee.

Arjessa olen havainnoinut, että mielenterveysongelmaiseksi määritellään henkilö, joka ei kestä väkivaltaa ja kiusaamista ja reagoi tähän levottomuutena, joskus jopa aggressiivisesti suuttumalla. Aamulehden artikkeli ikään kuin valottaa, että terrorismi olisi mielenterveyshäiriön synnyttämää. Tähän kannattaa suhtautua kriittisesti.  ”Taustalla voi olla myös mielenterveydellinen ongelma tai persoonallisuushäiriö, johon väkivaltaiset vaikuttimet sekoittuvat”, siteeraus, Aamulehti.

On ratkaisevaa miettiä, onko mielenterveyden ongelmat syy vai seuraus.  On ratkaisevaa mitä ajattelet toisesta, jos hän on vetäytynyt pelaamaan pasianssia kiusaamisen estämiseksi, omaan hiljaisuuteensa. Kerääkö hän voimia, harjoittelee keskittymistä, vai pakeneeko hän kurjaa syyttelyä? Analysoitko hänet tyhmäksi vai ihmiseksi, jolla on luonnolliset psyyken suojautumismekanismit tasapainon saavuttamiseksi?

Esimerkkinä käy hyvin ahneus. On lähimmäisen valintakysymys, valitseeko hän ahneuden kriteeriksi syyllistämisen ja leimaamisen vai ymmärtämisen. Ahneeksi voi kehittyä oman tahdon liiallisuudessa, mutta myös menettämisen kautta, jolloin pyrkii suojaamaan itseä, ettei oteta kaikkea pois aina ihmisyydestä alkaen, mikä sitten lopulta johtaa liialliseen omistamishaluun ja ahneuteen itseä puolustaessa. Yhteisön sosiaalisuus ja valta ovat vaarallisia elementtejä, yksilöltä voidaan ottaa kaikki pois, ei ole mielipideoikeutta, ei omaisuutta, ja leipäkin viedään suusta.

Kun yhteisö hallitsi asenteillaan ja vallallaan minua ”vajaaälyisenä” uskoen vian olevan päässä, raiskauksen murtaessa mielenterveyteni, luovuin kaikesta jatkuvien epäilyjen saatossa, lopulta menetin kehonkuvani. En näe mitään armottomampaa kuin yhteisövalta. Ihminen leimataan narsistiksi, jos hän uskaltaa kerran vuodessa lausua oman mielipiteensä. Vainottu häiritsee erilaisella näkemyksellä omahyväistä virheetöntä ihmisjoukkoa, ja suuri joukko psykologeja on mittaamassa uhrin persoonasta vikaa, ja kaikistahan niitä löytyy, kun tarkkoja ollaan.

Kristinuskon käsitys viattomasta ja synnittömästä, on eri asia kuin pitää ihmistä jokaiseen asiaan vastuullisena ja syyllisenä, koska vastuut eivät ole itsestään selviä asioita. Joskus vaan on niin, että ihminen luovuttaa, koska ei kestä sadistista kidutusta, jonka sosiaaliset vallan elementit luovat. Mieluummin luovuttaa saadakseen edes vähän inhimillisyyttä elämään, kun vainomaiset sosiaaliset kontrollit vievät kaikki oikeudet ihmisyyteen ja itsemääräytymiseen.

Itsenäisen ihmisen, aikuisen hallintaan ja alistamiseen pyrkivässä katsantokannassa päädymme pahuuden ytimeen, jossa ihmisen vallalla tuhotaan toinen.

Raija