SUOMALAISETKO REHELLISIÄ?

Nyt Raija-täti on hyvin, hyvin vihainen. Saan seurata jälleen kerran vierestä, kun työpaikalla uhrataan rehellinen ihminen, ja ongelmat piilotetaan. Työpaikka säilyttää ongelmia, eikä niitä osata ratkoa, avata eikä ymmärtää. Suuret määrät virkamiehiä ratkoo ongelmia, mutta onkohan niin, ettei koulutus ole osunut kohdalleen. Hoidetaan oireita, ei itse sairautta. Joskus olen sanonut, että psykiatrit olisi hyvä jalkauttaa työpaikoille, nyt en ole siitä niinkään varma. Aina ei tietenkään ole niin, että uhrausmenetelmä olisi käytössä, mutta jos olen ollut noin sadassa eri pisteessä töissä, ja nähnyt tämän ongelman, se kertonee jostakin, ehkä naisten ongelmista.

Suomalaiset ovat tarinoiden kertojia, itselleen suotuisten tarinoiden. Kun oma asema on uhattuna, sanomaasi epäillään, tai sinulla ei ole todisteita, sinut voidaan täysin kumota ja leimata väärinpuhujaksi. Käytännössä työpaikoilla vallitsee tuomiovalta, jossa etsitään todisteiden mukaan sanomiset. Tavallaan rikokset ovat vieneet siihen suuntaan. Uhrit viedään saunan taakse ja lopetetaan, nykyään käytännössä siirretään sairauslomille ja eläkkeelle, ja he saavat nuolla haavojaan yksin. Kun uhrattu henkilö lähtee työpaikasta, sijalle otetaan joku toinen, mutta ongelmia ei aukaista.

Suosittelen jokaiselle Tommy Hellstenin kirjaa ”Virtahepo työpaikalla”. Kirjaa avaa monipuolisesti niitä käytäntöjä, joita työpaikalla esiintyy. Se on hyvä kuvaus ihmisistä. Mutta en silti hyväksy sen loppuratkaisua, jossa työpaikan alkoholisti istutetaan syyllisten penkille, ja kaikki saa syyttää häntä teoista. Se on kuin kirkon jalkapuu. Se ei auta ketään, päinvastoin voi ajaa henkilön itsemurhaan. Ratkaisut ovat huomattavasti monimutkaisempia, ja usein syyllisten penkille joutuu muutkin kuin uhri, mutta tarinaa kerrotaan odotusten mukaan.

Uhraaminen on sana, joka kannattaa pitää ajatuksissa, kun ratkoo työpaikan ongelmia. Tarina kerrotaan kauniisti, ja uhrit ovat hiljaisia, raivoavia, öykkäreitä, ja suulaita, mitä kukin nyt keksii keinokseen selviytyä. He ovat niin kutsuttuja häiriköitä. (oikeastikin on olemassa häiriköitä, mutta nyt puhun rehellisten uhraamisesta). Uhraajat kertovat tarinaa, jossa ei tehdä virheitä, työt sujuvat hyvin ja kaikki työkaverit ovat kivoja, mutta vain se yksi on ongelmallinen, sillä hän tekee sanomisillaan ja tekemisillään säröjä siihen kauniiseen valheeseen, jota pidetään yllä. Ongelmat näkee parhaiten työn tuloksista.

Alkoholisti on voinut teetättää puolet työajastaan muilla. Se on turha taakka, kun työ on muutenkin nykyään raskasta. Rehellisyys olisi parempi keino selvittää asiaa. Joskus se vaatii likaisen pelin osaamista, kuten Amerikan presidentin vaaleissa. Tällöin paljastetaan kaikki kortit, myös ne valheelliset.

Suomalaiset ovat rehellisiä siellä, missä oma asema ei ole uhattuna.

Raija