PUHDISTAUTUMISRITUAALIT

Henkinen puhdistautuminen eli synninpäästö, armahdus, katharsis, tai miten sen haluammekin ilmaista, on saanut monia muotoja ihmiskunnassa. Se on ollut sekä symbolista kieltä, että myös ruumiin pieksämistä aina itsemurhaiskuihin saakka. Naisia on pidetty perkeleen lähettiläinä ja lapsista on ajettu paholaista pois aina kirkon oppeja myöten. Onko näissä mitään järkeä tai johdonmukaisuutta? Sauna on perimätiedon mukaan paikka, jossa on hävitetty pahoja henkiä löylyn kautta pois. No, sauna on ainakin paikka, jossa sekä symbolinen että konkreettinen puhdistautuminen ovat kohdanneet.

Kasvatuksessa me pyrimme luomaan ihmisen sisäiseen moraalikoodistoon omatunnon, mikä varjelisi meidät pois pahuuden tieltä. Omatunto voi olla liian ankara, tai sitä ei ole ollenkaan. Myös ympäristön tuomarikäytännöt voivat olla niin rankaisevia, että ihminen tuhoutuu niiden alla. Kasvatus voi olla niin kurimuksellista, että ihmisen psyyke ei kestä sitä, vaan torjuu kohdatut asiat mielensä sokkeloihin, josta ne useimmiten sitten heijastuu eli projisoituu toisiin ihmisiin ja toisten ihmisten teoiksi.

Minulla oli pitkään vahva luottamus ihmisiin, uskoin heidän hyväänsä, eikä minulla syntynyt pahoja ajatuksia heistä. Pahat ajatukset alkoivat syntyä vasta sen jälkeen kun minut oli syyllistetty suoranaiseen helvettiin teoista, joita en ollut tehnyt tai joita en ollut sanonut. Siksi minä ajattelen, että pahuus on itse asiassa synnytetty ihmisten teoilla ja sanoilla. itsekin voi olla liian ankara itselleen. Tällä logiikalla naisissa ja lapsissa on paljon pahuuden heijastumaa, koska heitä kohdellaan ala-arvoisesti, syyllistäen tekemättömistä teoista, syyllistäen kehon olemuksesta ja milloin mistäkin järjettömästä seikasta.

Oppi pahuudesta on synnytetty valtaa varten. Mies on saanut asemansa useimmiten vahvemman oikeudella, taloudellisesti, kehovoimallisesti, ja uskossaan korkeampaan asemaansa uskontojen mukaan. Minulle äiti opetti Jumalan kaikkivaltiuden niin syvästi, että se on juurtunut ajatuksiini liiankin kanssa, itseä ei saanut ylentää. Missään yhteisöissä ylivalta toiseen ihmiseen ei ole tuonut hyvää, ei patriarkaalisissa eikä matriarkaalisissa yhteisöissä.

Miten sitten selitämme murhaajat ja tappajat, jotka esim. oikeuspsykiatri Hannu Lauerman mukaan ovat synnynnäistä pahuutta? Uskon sen tulevan mielen ominaisuudesta, jossa ulkopuolelta tulevaa torjutaan ja/tai kielletään, se lohkotaan pois ajatuksista. Kun tunkeutuminen ihmiseen on väkivaltaista, se lohkominen on säännönmukaista ja siitä tulee persoonallisuuden piirre. Lopulta ihminen lohkoo, poistaa ja tappaa toisia pois olemasta, sillä viha on kasvanut äärettömyyksiin. Tuon lohkomisen alkuperä on alkuun hajoamista fysiologisesti, ja siinä mielessä se on synnynnäistä, mutta sen vahvistuminen on luotu ympäristön taholta. Jos ihmisellä ei ole minuutta, joka tahdonalaisesti torjuisi tai lohkoisi epämiellyttävän pois mielestä, mahdottomuus vaikuttaa vie siihen, että aivot absurdisti toimivat fysiikan lakien puitteissa ja lopputuloksena on mielen hajoaminen.

Hyvin usein kuulee sanottavan, että yksilö on paha, vaikka elämä on ollut ihan hyvää. Se on juuri usein vanhempien valhetta hyvästä kohtelusta, jota ei huomioida, kuten muidenkin vallanpitäjien, ja uhri personoidaan pahaksi.

Raija