HALUTON JA HALUKAS LAPSI

Joskus on aivan sydäntä särkevää katsella vierestä, kun lapsi on apaattinen ja haluton. Vanhemmat ovat huolestuneita, mutta eivät kiinnitä huomiota omaan käyttäytymiseensä lasta kohtaan. He voivat olla aivan tuiki tavallisia, viisaita neuvojia, ja yhteydessä lapseensa, mutta jotakin puuttuu, kiinnostus lapsen tunteisiin ja ajatuksiin. Kaikessa viisaudessaan he puhuvat paljon yrittäen antaa opetuksen keinoin viisautta lapselleen, mutta havaitsevat vähän lapsen reaktioita, innostusta ja kiinnostusta, mikä on tärkein kehityksellinen haaste varhaislapsuudessa.  Kiintymyksen vahvin ja vaikuttavin asia on vuorovaikutuksen molemminpuolisuus. Lapsi seuraa erityisen vahvasti vanhempiensa reaktioita, mittaa oman innostuksensa ja kiinnostuksensa vaikutusta vanhemmissaan, ja vallankin varhaisiässä kehonkielessä, silmien elävyydessä, liikkeissä ja kannanotoissa.

Haluton lapsi voi olla sijaiskärsijä sille viisaudelle, joka vanhemmuudessa on liiallista ja hän ei saa kosketusta eläytymiseen. Lapsi elää kuin ulkopuolinen vailla vuorovaikutteisuutta.

Mihin perustuu aktivoiva halun synnyttäjä? Katsekontakti on niitä ensimmäisiä tekijöitä, joissa lapsi etsii peilin omalle kokemukselleen, koska hän ei osaa sitä vielä itse hahmottaa itsessään, eikä tiedä sen koodia, sitä, mitä sisäiset kokemukset viestivät. Vasta vuoden ja kahden ikäisenä viestintään tulee reaktiot, miten suhtautua omiin kokemuksiin, ilolla, surulla, kieltämisellä, unohtamisella, ja vanhemmat antavat luvan näille kokemuksille. On vanhempien vastuulla, voiko lapsen itsemääräytyminen ja tunteet jäädä kokemukseen, vai viekö sanakieli tai muu toiminta voiton, ja lapsesta tulee ympäristön arvojen toteuttaja, suorittaja.

Syvimpiä lapsen tunnekokemuksista on ihastuminen tunnetasolla, halu kehoaistimuksessa ja tahto kulkea kohti ympäristöä, kiinnostua havaitsemaan tapahtumia ja osallistua toimintoihin itse vaikuttajana, mutta ei aina sitä lapsena tiedostaen, vaan malleja toistaen.

Ihastuminen on tärkeimpiä tunnekokemuksia luotsatessa ihmistä kasvuun. Kasvatuksen päämääränä on arvot, eikä niin usein toistettu valinta, rajat, kiellot ja käskyt, mihin joskus törmää ja mikä voi olla vain valtataistelua. Kasvun päämäärässä tavoitellaan perusarvoja;  hyvyys, kauneus ja totuus, joissa toivotaan ihmisen saavan moraalisen valintataulukon. Kasvatustieteen professori Veli-Matti Värri on sanonut, että Suomi menetti arvot sodan jälkeen. ”se asia, mihin voimme vaikuttaa, on kohtelu”, toteaa Värri Aamulehden haastattelussa. Vanhemmat voivat tehdä lapsen puolesta valintoja, ja viedä itsemääräytymisen jopa aikuisiässä. Kun sitä on jatkunut pitkään, lapsi voi olla voimaton alistamisen ikeessä ja haluttomuus ohjaa valintoja, mitä sattuu tyylillä.

Aikuiset vastaa kiinnostuksellaan niihin ihastumiseen ja kiinnostuksen kohteisiin, jotka lapsi valitsee. Aikuiset myötäelävät ja hyväksyvät ihastuksen kohteita ja tukevat täten lapsen tunne-elämän viestikokemuksia positiiviseen suuntaan ja ohjaavat pois vaurioittavista kohteista. Ihastuminen on aktivaation ensimmäisiä merkkejä. Haluton lapsi jää näistä vuorovaikutusaktiviteeteista ulkopuolelle, ellei aikuiset kohdista omia kokemuksiaan lapselle peiliksi ja näkyväksi. Mutta täytyy huomata, että lapset ovat äärimmäisen tarkkoja havaitsemaan pienetkin tunneliikkeet aikuisissa, jopa mikroilmeet. Tutkimusten mukaan neutraali koetaan usein pelottavana, sillä vastausta ei tule lapsen omiin kokemuksiin, kuten esim. voimakkaasti vaikuttavaan pelkoon.

Raija