SALATTU MIELIPAHA

Mikä siinä on kun joku saa herneen nenäänsä pienestäkin toisen eleestä, sanasta, ilmeestä, ja/tai teosta? Väärin asetettu kuppi kahvipöydässä saa aikaan myrskyn lasissa, kuten sanonta kuuluu. Useimmiten kysymyksessä on loukkaantuneen oma mielipaha, mutta ei aina. Joskus me vain toimimme typerästi.

Salattu mielipaha on monen loukkaantumisen takana, ne asiat, joita ei ole kyennyt käsittelemään, ne jotka on kieltänyt ja joita ei vaan pysty ymmärtämään. Nuoruudessa huomasin olevani mustasukkainen henkilölle, jota itse asiassa vihasin. Luulisi ettei vihattuun henkilöön syntyisi mitään tunteita. Mutta niin vaan syntyi. Lopulta kaivettuani asiaa syvistä rotkoista, huomasin, että taustalla olikin pelko, alemmuudentunto, siitä minkä toinen oli saanut, vapauden toteuttaa itseään. Taustalta löytyi menetyksiä, pettämistä ja hylkäämistä, jotka olin aiemmin kokenut. Nuo niin tuiki tavalliset elämän tapahtumat kuuluvat elämään.

Ymmärrettyäni, että mustasukkaisuuden aiheuttaja olikin pelko, aloin ymmärtää enemmän omia tunteitani. Kateus syntyy usein juuri pelosta, omasta menetyksestä, siitä mikä on tapahtunut tai mitä on toivonut tapahtuvan. Mustasukkaisuuden kohde mies oli saanut mahdollisuuden toteuttaa tavoittelemaansa elämää, minä en. Menetys oli pukeutunut mustasukkaisuudeksi. Kun vapauduin tuosta henkilöstä ja sain mahdollisuuden toteuttaa omia tavoitteitani itsenäisesti, kaikki tunteet katosivat tuohon mieheen. Hän oli täysin kuollut minulle.

Teemme virheitä, tietoisesti ja tiedostamatta. Sanomme huomaamatta, tai toimimme ajattelemattomasti. Niin monet ongelmat poistuisivat ja antaisivat tilaa rakkaudelle, jos tasa-arvoa olisi ihmisten välillä. Menetyksissä ei ole kysymys niinkään määristä, vaan omien unelmien toteuttamisen mahdottomuudesta. Nuorena olin kateellinen sille, että eräs sokea ystäväni sai koulutusta valtion rahoittamana, jota minä en saanut, kun olin terve. Tuo typerä kateus opetti, että tunteet eivät ole niin selkeästi vain itsellisesti syntyneitä.

Raija