PELON VALTAAMAT

Pääsääntöisesti työpaikat, joissa olen ollut, ovat olleet pelolla johdettuja. Ja kun pelolla johdetaan, mieli ja sen synnyttämät mielikuvat ovat totuus. Ihminen ei kuule sanoja sanojan mukaan, vaan kuullessaan sanan, omasta mielestä syntynyt mielikuva jää kuulluksi. Pelolla johtajat ovat useimmiten joukosta pelokkaimmat, jotka näkevät jossakin uhrissa pelkoa ja alkavat hallita sitä pelkomielikuvilla, ohi varsinaisten johtajien. Uskon, että naisten yhteisöissä tämä on yleisempää, koska naisilla on pelkoja enemmän johtuen alisteisesta asemasta yhteiskunnassa.

Olin neljä vuotta eräässä opinahjossa opiskelemassa. Ensimmäisenä vuotena, kun ryhmä alkoi hakea kullekin paikkaa jäsenenä, oli täysi kaaos ryhmäytymisessä. Kaikki huusivat yhteen ääneen miten luokka järjestäytyisi, mitä sääntöjä noudatettaisiin ja millä keinoin. Kun puoli tuntia oli huudettu kaikkien ylitse, ehdotin että valittaisiin puheenjohtaja. Noin kuusitoistavuotias nosti hirveän metelin, kuinka kehtasin ehdottaa niin järjetöntä. Kaikki hiljenivät. ja niin tyttö sai määrätä ehdot toiminnalle, hän otti paikkansa, joskaan ei niin viisaasti.

Mutta yllättävintä oli se, että suurin osa luokasta, jotka olivat 40 – 50 vuoden ikäisiä naisia, taipuivat nuoren tytön ehtoihin. Miksi? Tämä on ydinkysymys. Juuri tuon ikäiset naiset olivat pelolla kasvatettuja, jotka eivät uskaltaneet sanoa vastaan auktoriteetille, jolla oli pelko hallitsemisen välineenä. Tästä seurasi se, ettei minua, syyllistä koskaan pyydetty koko neljän vuoden aikana ryhmään, ja ajatukseni olivat useimmiten pelon kautta käsittelyyn joutuvia.

Uhri on myöhemmin aina yhteisön jäsenten pelkojen peili, jossa jäsenet heijastavat omat epäilyt ja luulot uhriin. Mielivalta kukoistaa ja uhrin on vaikea päästä sitä pakoon muuten kuin lähtemällä pois kokonaan.

Pelon johtamissa yhteisöissä totuus ei pääse esiin. Pääsääntöisesti näemme aisteillamme, kuulemme ja havaitsemme oikein, mutta pelkojohtamisessa mieli otetaan pelolla haltuun mielipidejohtamisen toimesta. Tällöin mielivalta alkaa johtaa näkemyksiä, jolloin syntipukit syntyvät ja lauma seuraa sokeasti johtajaa. Melkein jokaisessa yhteisössä olen kohdannut tämän ongelman, ja johtajat ovat menneet mukaan mielipidejohtajan näkemykseen.

Itselläni on ollut näkyvissä pelko, joka oli jäänyt kehoon kummittelemaan nuoruudesta. Yhteisöissä on aina joku, joka ei voi sietää pelkoa tai muuta säröä ihmisyydessä tai vaIkkapa fyysistä vammaa, ja kokee sen häpeällisenä. Usein kuulee, miksi joku joutuu usein uhriksi yhteisössä. Siksi, koska siellä on pääsääntöisesti aina vastapari, etsivä vainoaja, joka hakee erilaisia ihmisiä uhrikseen ja lauma hakee johtajaa pelkonsa mielelle. Se on pelkomielen ominaisuus ja mielivaltaisuuden pohja. Pahimmillaan mielipidejohtajat vievät viestiä työpisteestä toiseen, sana kulkee ja ikävässä yhteensattumassa voi löytää viestit paperille liimattuina johonkin kaikille näkyvässä paikassa.

Kaikki työpaikat ovat olleet naisvaltaisia joissa olen työskennellyt, muistan vain pari miestä pitkän matkani varrelta. Se ei ole sukupuolikysymys, mutta miksi näin on. Naiset vaan sattuvat saamaan yhteiskuntajärjestyksen vuoksi runsaammin pelkoja taakakseen. Pelkojen kautta on helppo ajautua pelon valtaan, mikä ei sitten olekaan helposti johdettavissa mielivaltaisuuden vuoksi. Niin vaan nöyrryn tässäkin asiassa hyvän psykiatri-ohjaajani toteamukseen, 97 % ihmisistä elää omien mielikuvien kautta ja totuus tulee sieltä. En yhtään ihmettele, että suurin osa yhteisön jäsenistä on hiljaisia ja äänettömiä.

Raija