KÄRSIMYKSIÄ EI VOI VERTAILLA

Joskus tuntuu siltä, että kärsimys on ikään kuin elämän mittari, mitä enemmän kestät, sitä kirkkaimman kruunun saat, vai miten se meni. Tämä on juuri sitä ihmismielen vallan käyttöä, jolla määritellään se, mitä kaikkea ihmisen tulisi kestää. Elämää suorastaan ihannoidaan kärsimysnäytelmänä. Hyväksyä se mitä on, on usein lausuttu väittämä. Rukous, anna minun kestää, se mitä en voi muuttaa, luo jo paremmat mahdollisuudet korjaamiseen järjettömissä asioissa.

Elämässä tulee vastoinkäymisiä riittävästi, eikä niitä tarvitse tieten tahtoen järjestää toisille. Puistattaa aivan ne muistot, kuinka vahingoniloisia ihmisiä on ollut matkani varrella. Eräs mies hörähti suureen nauruun, kun kuuli ex-vaimonsa joutuneen kolariin ja jalkojen menneen poikki. Katkeruus purkautui niin voimallisesti, ettei sitä pidätellyt edes häveliäisyys. Eräässä työpisteessä oli erittäin kaunis nainen, nuori ja vilpitön. Lausahdukset selän takana jäi mieleen. ”Syötetään se possuksi” ”Teetetään niin paljon töitä, että uukahtaa varmasti”. Lopulta nuori ja vilpitön tyttö vaan pullautettiin ulos ilkeillä toimenpiteillä.

Elämässä on kärsimystä, toisilla enemmän kuin toisilla. Eräs psykiatri sanoi, että viiden rankan vastoinkäymisen jälkeen moni ihminen romahtaa. Vertailut siitä, että toinen kestää tuon ja tuon asian, on mielivaltaisia, koska emme tiedä, mitä kaikkia kärsimyksiä ihmisellä on takanaan, ja siten määritellä sitä mitä vielä pitäisi kestää. Kokemukset voi olla erilaisia, toisessa särkyy keho, toisessa mieli. Juuri tuossa kävelylenkillä katsoin, kun luultavasti isä talutti tytärtään, joka ehkä oli kovien sairauksien uuvuttama.

Moni sairastuu syöpään, vaikka olisi terveet elämäntavat. Sydämen pysähdys on oman lajinsa vaikeus, kuten mikä tahansa sairaus. Mielen kohdalla kohtuuttomat rasitukset minään voivat romahduttaa. On jotensakin surkuhupaisaa, kun juuri mielenterveyspotilaita syytetään itse aiheutetuista sairaudesta, kun taas elintasosairaudet on paljon helpommin todettavissa.

Se moralismi, mikä kukoistaa ihmisten arvioinneissa toisesta on joskus suorastaan helvetistä. Silloin asetumme Jumalan rooliin ja säädämme, valitsemme sekä estämme yksilöä toteutumasta sillä kaikella mahdollisuudella, joka on tavoitettavissa. On inhimillistä ihmisten välistä kurjistamista, mutta myös rakenteellisia yhteiskunnallisia ja uskonnollisia järjettömyyksiä, joissa eivät ihmisoikeudet toteudu. Suomessa on näennäiset ihmisoikeudet, joiden toteutuminen on hallintovirkamiesten käsissä.

Raija