Kun ihminen
joutuu pahuuden hampaisiin, sieltä ei juuri nousua ole. Nuorena tyttönä jouduin
eräässä työpaikassa johtajan hampaisiin, ja sain tuta siitä rangaistuksia
vuosikymmenien päästä yhä uudelleen ja uudelleen. Kun papereihin oli saatu
huomautus johtajan voimasta, siihen puututtiin aina ja sitä testattiin, olisinko
luottamuksen arvoinen. Vaikka työpaikan kaikki työntekijät allekirjoittivat lausunnon,
että käyttäydyn asiallisesti ja teen työni hyvin, negatiivinen tieto oli ja
pysyi papereissa ja ison organisaation johto teki lausuntoja sen perusteella.
Voin sanoa,
että olen menettänyt luottamukseni ihmisiin. Pahuus on niin vahva tekijä, että
sillä pyöritetään tietoa ja ihminen ei ole minkään arvoinen.
Mihin
tietoon voi oikeasti luottaa? Mediassa on puutteellista tietoa, sitä on
tarkasteltava kriittisesti. Tiede ei ihmisyys kysymyksissä kykene vastaamaan
todellisuuteen. On vain teorioita, joita ovat luoneet nk. viisaat miehet.
Ihmistä pidetään epäluotettavana, pahana ja itsekkäänä. Kun jouduin raiskatuksi,
tieteen ihmiskuva oli se, että olen itse pyrkinyt ja aiheuttanut raiskauksen,
eikä kertomuksellani ollut mitään väliä. Mitäs menee kävelemään kadulla
tuntemattomalla seudulla tuntemattomien miesten altistamaksi? Kun järkytyin
mielestäni, se oli merkki mielikuvituksen liiallisuudesta, ei suinkaan kohtelun
aiheuttama järkytys mielessä.
Jos uskot
todellisuuteen niin kuin tapahtuu, ja mikä sinua ympäröi, se voidaan muuttaa
vallanpitäjien tahdosta. Jos rakastat, rakkaus voi sammua, jos et täytä ehtoja ihanneihmisenä,
jota usein rakkaus vaatii ja on. Uskonnot ja usko Jumalaan ei ole koskaan
tuonut vastauksia. Tiede toteuttaa yhtälailla uskomuksia.
Minusta on
tullut skeptikko. Minulle on tullut liian tärkeäksi totuus, ja sillä ei ole
enää arvoa. Olen luopunut, sillä luottamusta ei enää ole. Kaikki on vain
kauniita sanoja, ei tekoja. Joku psykiatri sanoi, että ihmisistä 97 % uskoo
omiin mielikuviin näkemyksen luomisessa. Luottaminen itseensäkin on vain omalle
elämälle luotua.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti