Liian
monessa perheessä kärsitään äidin syrjinnästä. Naisen ihmisarvo on ollut heikko
sitten Kristinuskon, mutta toki ennenkin. Antropologit ovat tutkineet, että
maa-alueilla on ollut pyhiä paikkoja, joihin nainen ei ole saanut astua
jalallaan. Mies on pyhittänyt itselleen jumalallisen alueen, jossa on
kuvitellut olevansa lähempänä Jumalaa kuin nainen, ja arvokkaampi. Mistä tuo miehen
ylimielisyys oikein kumpuaa? Olisiko se elämän kateutta? Nainen, joka synnyttää
elämää, on ollut arvoituksellista sitten tieteen tulemisen.
Mutta toki
miehen pystyvyys siittämään jälkeläisiä on yksi ylimielisyyden taustalta
löytyvä lähde ja on rakentanut valtapilareita vähän joka paikkaan. Niin kauan
kun miehisyyttä rakentaa fyysisyyden ihmiskuva, myös miehuus on heikoilla.
Jokaisen olisi hyvä muistaa, kuinka rakastumisen hetkellä, juuri silloin kun
tunteet nousevat pintaan, miehisyys on vahvimmillaan seksuaalisuudessa.
Miehen
ylivaltaisuus on monen perheen hajoamisen taustalla. Isä, joka tietää kaiken,
osaa kaiken ja määrää kaiken, johon lasten on alistuttava, kuten vaimonkin.
Lapset purkavat pahan olonsa äitiin, syyttävät äitiä ja siitä tehdään sitten
tieteellisiä löytöjä, naisen pahuudesta. Olen suorastaan vakuuttunut siitä,
että tiede on sukupuolittunut, ja naista tutkitaan enemmän ongelmien taustalta
kuin miestä. Freud keksi peniskateuden, mutta sitä ei osattu ymmärtää muuten kuin naisen tekemänä, ikään kuin tunteita ei miehellä olisikaan.
Niin monta
surua saavat naiset kontolleen. Jos tuosta voisi päätellä, niin se on monen
masennuksen takana. Niin monta itkua naiset itkevät yksinäisyydessä. On
suorastaan irvikuva se, että kirkko pyhittää avioliiton, mutta samalla naisen
ihmisarvon alentamisen kautta tuhoaa sen. Vielä on pitkä matka tasa-arvoon. Kenelle
usko Jumalaan on ylemmyyden ja vallan väline, kenelle taas nöyrtyminen, sitä
sopii kysyä.
Näistä harvemmin naiset puhuvat edes toisilleen ja uskaltavat tunnustaa olevansa alistettu. Myös nainen voi alistaa perheen ja miehen.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti