ERÄÄN NAISEN TARINA

Tiede ja uskonnot ovat kautta aikain sortaneet naisia. Heihin on iskostettu jos jonkinmoisia leimoja niin kirkon kuin tieteenkin taholta. Nainen on ollut kohde. Vielä vuosisadan alussa uskottiin, että mielenterveys on kohdusta johtuvaa, ja hoitoja annettiin sen mukaan. Nykyään on suurta huutoa persoonallisuustestit. Joku päivä sitten uutisoitiin, että rikolliset luonteet aletaan poimia jo päiväkodeissa hoidon piiriin, häiriökäyttäytyjät. Minulla on erilainen käsitys häiriökäyttäytymisestä kuin yleensä näillä persoonallisuustestien tekijöillä. Minulle käytös on seurausta kohtelusta, ja persoonallisuus aivan jotain muuta erityispiirrettä. Kun lapsi istuu viisikin vuotta säännöllisesti yksin eteisessä ryhmästä poistettuna, ei ole ihme jos hänelle alkaa kehittyä tuosta kostoajatuksia.

Eräs, jo poismennyt kaukainen sukulaiseni oli minulle hyvin rakas. Hän oli selkeästi kartoittanut periaatteensa, oli luja ja päämäärätietoinen. Kun elettiin vuosisadan alkua, ja elämä oli kaikin tavoin puutteellista, hän kärsi ajan hengen mukaisista ongelmista. Mutta hän oli ottanut roolinsa maalaistalon emäntänä vakavasti ja huolehti lapsistaan kaikin tavoin viisaasti, ohjeistaen työhön, opiskeluun, vastuuseen ja vapauteen. Hän oli kirjansa lukenut ja Raamattuakin tavaillut tarkkaan, mutta hylännyt sen harhaan johtavana. Voisi sanoa, että hän oli viisas nainen ja omasi kristityn periaatteita tarkoin tutkien, oleellisen poimien. Pahaksi onnekseen hän rakastui ateistiin, ateistiin siinä mielessä, että usko oli toisella sijalla miehen elämän arvoissa, ja leipä ensimmäisenä.

Erityisen tarkasti muistan kun vaimo kertoi suhteestaan yhteen opettajaan, jonka kanssa hän ei tullut toimeen kasvatusperiaatteissaan. Nuorimmat lapset olivat opettajan opetettavana, ja siellä alkoi syntyä käytöshäiriöitä, lapset olivat opettajan mielestä liian itsenäisiä. Ja totta se varmaan oli, sillä ei äiti enää jaksanut kovin paljon hoitaa elämäntehtäväänsä, lastenkasvatusta. Isä oli jo poisnukkunut varhain. Vanhemmat lapset olivat saaneet auvoisen ja rikkaan koulumaailman, kun heidän opettajansa oli itsenäisyyttä ja vapautta kunnioittava.

Kovin surulliseksi tulin siitä, että opettaja mustamaalasi tuon naisen persoonallisuudestaan täysin holtittomaksi ja vastuuntunnottomaksi elämäntilanteen vaikeuksien vuoksi. Ihmisen, joka juuri oli erittäin vastuuntuntoinen ja hoiti tehtäväänsä parhaalla mahdollisella tavalla.

Ihmisten luokittelu ja persoonallisuustestien luotettavuus on varsin huteralla pohjalla. Ihminen luokitellaan häiriköksi, jos on vaikka sanonut kerran elämässään jotakin väärin. Itseni luokiteltiin, kun sanoin kerran yhtenä vuotena (35v. työssä) lasten päällä makaamisesta ryhmässä. Häpäisevin teko oli, kun hoitaja sylkäsi päin naamaa, kun olin mennyt puolustamaan erästä ryhmän syntipukkia. Kasvattajilla on paljon vainoavia toimenpiteitä, jotka pitäsi lailla kieltää. Olen lukenut lappusia henkilökunnan ohjesäännöissä, joissa "oudot" poistetaan ja heitä havainnoidaan. Opettajien pitäisi pysyä ruodussaan ja puhua opetuksen puolesta, ei persoonallisuuden. Monia psykiatreja ja psykologeja on aivan väärässä ammatissa.

Raija