EMPATIA ON RAKKAUDEN LAJI

Reilu parikymmentä vuotta sitten sukulaispoika tuli vierailulle morsiamensa kanssa Lontoosta. He olivat parikymppisiä, nuoria ja rakastuneita. Itse olin päiväkodissa töissä ja aamuvuoroon oli mentävä kuudeksi. Vihjasin pari kertaa, että olisi hyvä vähän torkahtaa ennen työvuoroa, mutta nuoret elivät omaa rytmiään, valvoivat yön ja katsoivat telkkaria aina neljään asti. En tohtinut olla epäystävällinen ja sulkea töllötintä, sillä he eivät alvariinsa vierailulla käyneet.

Milloin empatiaa ja myötätuntoa oikein sopii odottaa? Kun monta kertaa huomaa ettei sitä ole kuusikymppiselläkään, niin miten sitä voi olla parikymppisellä. Empatia ei ole synnynnäistä, kuten ei vihakaan, me opimme sen, mutta se on myötäsyntyistä ja kun sitä annetaan se vahvistuu ihmisessä. Vanhempien on joskus vaikea ymmärtää, että lapselle tulee antaa tunne-elämään myötätuntoa ja hyväksyntää. Tunteille sanotaan aina kyllä, ne hyväksytään. Kasvattamisessa täytyy oppia erottamaan oikean ja väärän tekeminen asioissa, mutta tunteiden kohdalla rakkaus ja hyväksyntä lasta kohtaan on tärkeimpiä asioita.

Lapsen mitätöinti ja aliarviointi oli jokapäiväistä omassa lapsuudessani. Lapsen ajatuksille naurettiin ja pilkattiin kysymyksiä, joita lapsi tietämättömyyden vuoksi esitti. Tämä on mitä typerintä käyttäytymistä aikuiselta. Toki joskus sitä esiintyy, se on inhimillistä aikuisellekin, mutta pääsääntöisesti lapsen ajatuksiin on suhtauduttava vakavuudella. Huumori ja leikki kuuluu asiaan, se on oma lajinsa, mutta herkät tunnekokemukset on myötäelämisen alaisia.

Pahinta mitä tunne-elämän kohdalla voi tehdä on pelottelu. Kun ihminen normaalisti havainnoi asioita eri aistein, hän kokoaa niistä ajatuksia, mieli/muistikuvia ja siirtää ne pitkäaikaiseen muistiin. Jos pelko on asiaa kohdatessa, muisti hajoaa aistivirtauksessa, ja muistikuvat sekoittuvat, lapsi ei saa niitä jäsennettyä, valintoja ei synny, arvottaminen jää olemattomiin ja vuorovaikutuksesta tulee vastareaktioita pelkoon.

Empatian kyky on rakkautta, jossa luottamus ja turvallisuus on läsnä. Kukaan ei ole valmis tunne-elämältään, siinä tarvitaan taitoa, jossa ihmisyys on kunnioituksen alaista, iloa ja ihmettä toisen olemisesta. Jos pelko on koko ajan läsnä, mieli-, ja muistikuvat hajoaa aisteissa, oppiminen häiriintyy ja minuus on sekasorrossa. Rakkaus ja myötäeläminen on elämän tärkein asia, sanoi jo Dalai Lama.


Raija