RÄÄVÄSUUT

Kävin katsomassa kesäteatteri Lystin näytelmän "Kauppa-Lopo", mikä on Maiju Lassilan kirjoittama. Kauppa-Lopo on rääväsuu, alkoholin kuluttama torikauppias, joka myy toisten tavaraa, ei juuri ota palkkaa ja häntä käytetään hyväksi, pilkataan joukkovoimalla.

Kirjallisuudessa Lassilan aikakautena oli hyvin yksipuolinen näkemys kiusatusta, joka usein juuri kuvattiin häirikkönä. Nykyään kuva on laajentunut, mutta asenteina säilynyt hyvin ihmisten mielissä. Yhäkin kiusattuja hoidetaan ikään kuin yhteisön ulkopuolella, vaikka ongelma voi olla yhteisössä. Aina näin ei tietenkään ole. Kiusaamista tutkitaan ja hutkitaan kiusatun persoonan ongelmana.  Ympärille on siunaantunut asiantuntija kaarti etsimään vikaa yksilön persoonasta, mikä tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi. Asenteet elävät yhteisöissä tiukasti. Aamulehti kirjoitti tänään Napoleon kompleksista, mikä on jäänyt elämään myös tieteeseen, ja elää vieläkin vahvana, kun voittaja halusi mustamaalata vastapuoltaan, pilkaten Napoleonia pikkumiehenä.

Muistan erään pienen yhteisön, jossa työskentelin vain kuukauden. Työpaikalla vallitsi erittäin huono ilmapiiri, jossa työhyvinvointi oli heikko. Hallituksella oli tapana etsiä vikaa työntekijöistä kuin neulaa heinäsuovasta. Jo edeltäjäni oli lähtenyt paikasta pois kiusaamisen vuoksi, mutta olin vielä niin hyväuskoinen, että uskaltauduin työhön. Kiusaamista etsittiin mitä pienimmistä mahdollisista asioista ja nöyryyttäminen haettiin milloin mistäkin, asettelin suurin piirtein niittejä hallituksen puheenjohtajan pöydän reunalle käytettäväksi. Ja siitäkin hänellä oli jatkuvaa huomauttamista. Onneksi pesti kesti vain reilun kuukauden, mutta olin jo täysin hulluuden partaalla.

Tapanani on ollut antaa palautetta ja puuttua asioihin. Sanonta, "jos puolustautuu, selviää" on täysin järjetön. Sitten lyödään kahta kauheammin kuin vierasta sikaa. Kiusattuna kestää ja kestää, kuuntelee sätkimistä, irvailua, ivaa ja simputtamista. Kun lopulta pinna palaa ja sanoo suorat sanat, tätä hermostumista käytetään lyömäaseena, häväistään kiusattu ja todistetaan hänen häiriökäyttäytymistään.Valheet on täysin luvallisia kiusatun elämää todistettaessa häirikkönä.

Vuosia kiusattu ihminen lopulta murtuu. Hänestä tulee mielenterveysongelmainen, mieli on hajonnut eikä hän enää kylkene ilmaisemaan itseään selkeästi. Lääkäri toteaa hänet epäselväksi ja katsoo syyn persoonasta johtuvaksi. Kiusattu on taantunut lapseksi, ja sitten tehdään persoonallisuustesti, ja eikös tuosta lapseksi taantuneesta löydy jokin pieni viite, että hänessä olisi narsistisia piirteitä, niin kuin lapsessa on. Hän saa ikuisen leiman otsaansa. Lääketieteessä kuljetetaan yhä vajaaälyisten diagnoosia ihmisen luokittelemiseksi, meillä on yhä kansallisosialistiset perinteet käytössä.

Kiusaamisesta jää jäljet kehoon ja levottomuutta mieleen, sillä itse on särkynyt. Syitä etsitään oppimisvirheistä, itsetunnosta, vääristä tavoista tmv. Mutta kiusattu voi olla hyväkäytöksinen, fiksu, oppivainen ja hyvän itsetunnon omaava. Hän on yhteisön leimattu uhri, jota ei voi korjata muuten kuin yhteisön normeihin puuttumalla. Uhraamisessa yhteisön jäsenet tuovat esiin uhrissa omantuntonsa, korjaavat syyllisyyttä toisessa. Olen sanonut, että psykiatrien pitäisi jalkautua työapaikoille. Työnohjaajia ei palkata, kun koetaan se lisäkuluna, työterveyshuolto on kuitenkin jo hyväksytty menoerä. Yhteisön normeissä kiusaaminen lähtee useimmiten kateudesta, ja johtamisen ongelmista, missä mielipidejohtamisella uhrataan ihmisiä.

Raija