PELON MINUUS

Pelko on vaarallinen kumppani minuudelle. Se tuhoaa kehitystä, estää ajattelun ja tunteiden syntyä, ja hidastaa oppimista. Sanonta "herran pelko on viisauden alku", on johtanut moneen perikatoon, ja kuvastaa valtaa, ei viisautta. Toisten hallitsemiseen pyrkivät käyttävät pelkoa hyväksi.

Pelko vaikuttaa monella tasolla ihmisen minuuteen. Siksi erotan tahdosta syntyneen minuuden ja pelolla syntyneen. Tahdosta syntynytkin voi olla pelkotaustainen ja pelosta syntynyt tahtova, eikä ihminen välttämättä tiedosta taustoja. Mielekkyys, vapaus ja itsehallinta on sanoja, jotka itsemääräytymisen kautta mahdollistavat vapaampaa minuutta. Pelkovoittoisen ajattelun ehkä vahvin piirre on toisinto, ehdottomuus ja epäjohdonmukaisuus. Pelko synnyttää jonkin mielikuvan, mikä ei perustu muuhun kuin väitteeseen, eikä sillä ole perusteita. Kun pelko pamahtaa mieleen, yksilö ei kykene ajatteluun, tunteet estyvät ja hän pakkokiertää kehässä. Vapaassa tahdossa tunteita syntyy, ajattelulla on loogisia piirteitä, ja ihminen ylipäätänsä kykenee ajatteluun, ja hän tekee arvovalintaa. Pelossa kuva pysähtyy ja ihminen jankkaa.

Kun pelko kiertää ihmisyyttä, alkaa stressi vaikuttaa negatiivisesti elimistöön, syntyy liiallisesti kortisolia, stressihormonia, joka on haitallinen elimistölle. Pelossa autonominen hermosto on päällä, tahdosta riippumaton, joka aktivoi jännitteisenä ääreishermostoa ja estää aineenvaihduntaa. Ihminen on yliaktiivinen ja kiihottunut, mutta sitä ei välttämättä havaitse ulkopuolinen, meidät on opetettu käyttäytymään siististi. Tarkka ja asiasta tietoinen ihminen voi havaita oireita.

Tämä pelosta synnytetty aktivaatio ääreishermoston yliaktivaationa saattaa aiheuttaa seksuaalisia piirteitä jännitteenä, tai ainakin ne siksi tulkitaan ulkoisen levottomuuden vuoksi, ja ulkoisen havaitsijan voimin ja yksilö itsekin voi niin tulkita itsestään. Nk. normaalisti kehittyneen psykoseksuaalisen kehityksen mahdollisuus voi kadota ihmisestä, hänen tunteensa eivät vaikuta valintoihin, hän jää ääreishermostojensa vangiksi pelon seuratessa, ja jos ympäristä tuottaa itsen lisäksi pelkoja. Kuinka paljon onkaan oheisvaikuttajia näiden henkilökohtaisten kokemusten lisäksi, työttömyys, varattomuus, ravinnonpuute jne? Tuntuu siltä, että vain hyväosaisten kehitys voi olla minuuden tahdon, tunteiden ja valintojen seurausta, sanakielen ja hyvän fyysis/psyykkisen kehityksen mahdollisuus. Kun nykyään suositaan liikaa hyväosaisten yliopisto-opintoja, ei heidän kokemuksensa tuo hypoteeseja tutkimukseen. Tiede on pitkälti ulkoa havaittavan todistamista. Luonnontieteellisen tutkimuksen valta on estänyt kokemustiedon tutkimisen. Ja juuri toisaalta, kokemus todistuu koko ajan, kun havaitsija osaa tulkita oikein.

Raija