SE ALKUPERÄISYYS

Ihminen haluaa tietää mahdollisimman hyvin, onko joku asia synnynnäistä vai opittua. Sen perään on juostu tutkimaan aina kohtuaikoja ja sen toimintoja selittäen niiden mekanismeja. Joskus parikymmentä vuotta sitten luin psykoanalyytikko Helene Kleinen teoksia. Muistan sieltä väitteen, jossa hän tulkitsee ihmisen alkuperän seksuaaliseksi, koska sikiö imee genitaalia. Minulle se taas vain tarkoittaa sitä, että sikiön alkuasento on koukussa, ja suu osuu liikkeen voimasta genitaaliin. Tämä toiminto aktivoituu ja kehittyy, mikäli sitä aktivoidaan, hormonit vaikuttavat, liikkeet vaikuttavat. Tämän seurauksena voi syntyä kehoaktivoitunut suuntaus ihmisen kehitykseen.

Kun tarpeeksi aktivoidaan kehoa, sen seurauksena on kehotunteet, mitä itse kutsuisin mieluummin tuntemuksiksi tai tunnoiksi, jotka kiihtyessään tahtovat kokea ja nähdä samanlaista eli itsensä kopiointia aina haluun ja tahtoon saakka. Liike, kuten imeminen syntyy liikkeiden seurauksista, jotka ovat sarjoina toistuneet, kielen toiminnosta alkaen.

Syntymän jälkeen syntyy tunteita, jotka ovat erilaisia kuin kehotunteet, niiden pohja on luottamuksessa ja turvallisuudessa ja siitä syntyy terve riippuvuus hoivaajaan ja jossa vuorovaikutus alkaa ja kehittyy hoivalaatunsa mukaiseksi. Tämä on kristillisyyden ydintä, synnyttää vuorovaikutus, jossa hyvässä lykyssä tunteet ja sanakieli alkaa johtamaan tietoisuutta kohti valinnan vapautta. Seksuaalijohtoinen kehitys vie useimmiten kohti pakkopaitaa ja kehon vankilaa, jossa nautinnot pohjautuvat elimistön reaktioihin, endorfiinit alkavat tuottaa nautintoa, endorfiinit jopa hävittävät tutkimusten  mukaan tunteita. Vuorovaikutuksesta syntyneet tunteet tuottavat iloa jakamisen ja onnistumisen kautta, ne ovat teon alaisia.

Minuudessa on sekä tiedostamaton että tietoinen puoli. Ihminen ei kykene muistamaan kaikkea eikä se ole tervettäkään, aivot ylikuormittuisivat. Havainnoista suurin osa vaipuu tiedostamattomaan, osa on poimittavissa takaisin, osa katoaa ja unohtuu. Yhteiskunnallinen alitajunta on mielestäni eri asia kuin tiedostamaton. Alitajunta on opittu, normeista rakentunut kieltokori, vatulointikori, sanoisi Sipilä.

Jo yksistään yksilöiden elämässä olen nähnyt monia henkilöitä, jotka etsivät tuota alkuperäisyyttä aina kehon rääkkäyksestä asti löytääkseen ne ehdot, mitä ne pitävät sisällään. Seksuaalisuus on hyvin vahva itseään ruokkiva tuntoaistimus, sillä on taipumuksena etsiä omanlaistaan, niin että sen kokemuksen voi kokea omakseen. Jatkuva kehotreenaus voi aktivoida tarvetta tuntoaistimukseen, itsensä kokemukseen kehollisena ja sitä kautta nautintonsa löytävänä. Pelko on vahva vaikuttaja kehotietoisuudessa. Pelko ikään kuin vie ihmisen varjoksi, ja jossa hän katselee itseään kuin ulokkeena ja näkee varjonsa etsivän toimintaa, joka sitten on kohdentunut johonkin yksittäiseen ja ulkopuoliseen, kokonaissubjektius katoaa. Pelko vie ihmisen pois itsestään, ulkokuoreen, joka hakee aktia ympäristöstä, siksi pelko on tärkeää oppia tunnistamaan ja hallitsemaan sitä.

Tietoisuuden ylilyönneissä tiedostamaton jää sivuun. Tiedostamaton on hyvin tärkeä osa ihmisen henkistä kehittymistä. Tiedostamaton toimii vahvimmillaan unissa, joita jo sikiöt näkevät. Ne näyttävät ihmiselle sitä puolta mitä tietoisuus ei näe, ja yksilö voi tulkita unen tarkoituksen tai muistissa näkymättömän. Tiedostamaton ja unet avartavat ihmisen kykyä nähdä itseään peilistä, ne aktivoivat vuorovaikutuksen kykyä ja ovat herkemmin vapauttavia tietoisuudessa operointiin. Liiallinen kehotuntoisuus on vankila, joka ohjaa ihmistä kohti kapeampia näkymiä. Tiedostamaton on suoja ihmisyydelle, liialliselta kehollisuudelta.

Kristinoppia väljästi osaavana ajattelen, että vuorovaikutus ihmisten välillä on tervehdyttävää, ja missä alkuperässä myös yhteyttä Jumalaan etsitään.

Raija