SURU UUTINEN

Perjantai iltana hirttäytyi 32 vuotias perheenisä, lapset vasta 10 ja 6. Äiti on nyt psykiatrisessa hoidossa. He olivat eronneet reilu vuosi sitten. Kuinka montaa perhettä koskee tämä suru näinä päivinä? Jälkeen jääneet ovat syyllisyyden painamia, miten tämä meni tähän.

Tässäkin tapauksessa alkoholilla oli suuri osuus, lääkkeiden väärinkäytöllä. Liian moni mies hoitaa psyykeä alkoholilla, saaden turtumaan sen tuskan, joka sisällä velloo, paha olo, johon ei tunnu löytyvän lääkettä eikä selkiyttä jäsentää ja saada asia hallintaan. Ehkä se on häpeä, joka sulkee auttajien ovet, sinne ei uskalla mennä. Juuri monelle miehelle kynnys on liian korkea.

Ei kai se turhasta synny se pelko, jostakin on tullut tietoa ettei sieltä apua saa. Mieleltään murtuneet joutuvat kantamaan vielä suurempaa taakkaa kuin alkoholin alle piiloutuneet, häpeä kasvaa. Maailma on muuttunut niin raadolliseksi, ettei kaikki jaksa. On vain kilpailun eetos, voittajat ja häviäjät. Ihmisen pahuus toista kohtaan saa oikeuksia moraalin nimissä.

Itseäni on kohdannut niin suuri ihmisoikeusrikkomus, että tunnen eläväni Venäjällä. Minulla on ollut paljon tukijoita, olen saanut tuntea työpaikalla työkavereiden hyväksynnän ja kannustuksen. Mutta hallinnollinen rikos on jäänyt pysyväksi, valtaa pitävien toimesta.

Olisiko tuki pelastanut tuon perjantaina menehtyneen? Hänellä oli hyvä koulutus ja työpaikka, mutta se meni vuosi sitten firman siirrettyä tuotannon ulkomaille.

Voimavarojen kartoituksesta voi olla apua. Mitkä on ne tukipylväät, jotka pitävät pystyssä, missä onnistumista voi kokea, että elämänilo syntyy. Työ ja perhe on suomalaisessa yhteiskunnassa ehkä ne arvostetuimmat, ei vielä itsensä toteuttaminen ja unelmat, jossa mieli voi  nousta ylös.

Uskon, että ihmisen tuska voi olla niin suuri, ettei hän jaksa, toivottomuus valtaa mielen ja elämä tuntuu lopulliselta. Liian usein kuitenkin päihteillä on vahva vaikutus, eikä lähimmaiset osaa nähdä tuen tarvetta tai ei osaa lukea oireita, omaakin elämää on elettävä.

Ehkä kuitenkin Suomessa kaikkein raskain taakka on ihmisen mitätöinti, vallan väärinkäyttö, jossa ihminen on nolla, ja hänet voidaan lähettää halveksittujen luokkaan syyllistymään ja kuolemaan häpeässä. Nämä fiksujen ihmisten toimet voivat olla se viimeinen pisara. Ei heitäkään tule syyllistää, mutta raadolliseksi käynyt yhteisöllisyys on vallankahvassa työntämässä yhä enemmän jalkapuuhun heikoimman lenkin.

Raija