MISSÄ PELOT ASUSTAA?

Aivojen pimennoissa on pelkokeskus, mikä on fysiologinen reaktioltaan. Se on syvimpiä perimässä, aikakautemme alkuja, jossa eläimelliset toiminnot aktivoituvat, hyökkää ja puolusta linjalle, ardenaali virtaa ja toiminta on salaman nopeaa tai lamaantunutta. Puolustautessaan kuoleman edessä eläin voi jopa heittäytyä kuolleeksi.

Tutkimuksissa on todettu, että ihmiselläkin toisen voittaessa kuola valuu suopielistä. Koska en itse pidä hyvänä aktivoida tätä refleksiivistä reaktiota pelon, uhkien tai voitonriemun alla, pidän ikään kuin korkeampana sivistyksenä tietoisuudessa tunteita, jotka viestivät tietoa sisäisestä olosta, ja ihminen voi alkaa hoitaa tuota pelkotilaa. Tietoisempi auttaa selviytymään harkiten. Pelkokeskus voi hävittää liiallisena tunteita, endorfiinit tuhoaa niitä. Siksi meitä on opetettava väkivallan vastaisuuteen.

Maalaisjärjellä ajatellen uskon pelkokeskuksen syntyneen syntymässä. Vapaudessa ja pehmeydessä liikkuva sikiö joutuu synnytyskanavaan, ja puristus aiheuttaa pakokauhun, vapaus on menetetty. Kehoreaktio lihaksen jännitteisyytenä vie viestin aivoihin, ja jättää jäljet. Väkivaltainen hoiva aktivoi näitä kehojännitteitä.

Tahtoa ja halua on järjetöntä esitellä puolustustilassa olevan ihmisen toimintona. Se on  reaktio.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että ikään kuin tuo liikajännitteinen vaihe syntymän jälkeen saattaa aiheuttaa heijastevaikutelman, ihminen näkee heijasteisesti näköaistimuksen, kuvan edessään omasta kokemuksesta, mitä ei ole edessä olemassa.  Myös tunnepuolen tunteiden kertymät pelkoina voivat lisätä tuota heijastetta.

Uskon, että tuo pelkoheijaste on monien näkyjen takana, ja kauhusta syntyy jumala, johon ihminen alkaa uskoa viesteinä.

HM. Ikään kuin ihmisyys alkaisi siitä, että tunteet alkavat toimia, uudempi ihminen, kulttuurin synnyttämä.

Raija