Syyllinen

Suomen kansa seuraa nyt suorastaan intohimoisesti, mutta toisaalta välinpitämättömästi Anneli Auerin murhaoikeudenkäyntiä. Hänen seksuaalirikokset on saaneet inhon pintaan, vaikka hän ei välttämättä ole syyllistynyt murhaan. Oikeudessa voidaan tuomita vain todistetusti tehdystä teosta ja seksuaalirikokset on todistettu. Kansa tuomitsisi herkästi jo murhastakin.

Kansan inho mielen voimana on vahvempi tuomiossaan kuin oikeuden prosessi. Oikeusprosessakin voi jäädä piiloon asioita, jotka olisivat oleellisia todisteina ja veisivät tuomiota eri suuntiin.

Tuomitun mielen muutokset ovat erityisen tarkkailun alla juuri näinä oikeuspäivinä. Voiko epäilty muuttaa, muuttua ja/tai muistaa väärin? Voiko epäillyn muisti hajota prosessissa? Muisti ei ole luotettavin todiste. Mutta löytyykö ihmisen mielestä murhaajan olemusta. Hannu Lauerma lausui muutama vuosi sitten Aamulehdessä, että ihmisellä voi olla synnynnäistä pahuutta. Minun on vaikea uskoa siihen. Väkivaltainen syntymä voi aktivoida mielen väkivaltaiseksi, ja taustalla voi olla hajoamisen/hajottamisen voima, rikkovan ja särkevän, kirveellä halkaisijan.

Yhtä vaarallinen kuin hajottava mieli, on epäilevä mieli. Epäilevä mieli voi syöttää muistiin tahdon ja pelon kautta kuvaa, mikä voi fiksoitua omista ja/tai toisten syytöksistä niin vahvaksi, että se alkaa tuntua todelliselta.

Itseäni on syytetty rikoksesta, jota en tehnyt. Asia ei mennyt koskaan oikeuteen, koska en jaksanut sitä viedä. Yhteisö tuomitsi kuitenkin ilman oikeutta ja se halvaannutti sekä hajotti muistia kun uusia järkytyksiä ja poissulkemisia tapahtui ja se vei tyystin voimani. En koskaan menettänyt muistiani tapahtumasta. Pahin rikos kuitenkin tapahtui siinä, että minua ei kuultu missään vaiheessa. Niin ammattiauttajat kuin tavan pulliaisetkin halusivat luoda tapahtumasta oman version, vaikka kukaan ei ollut paikalla näkemässä. Ja minulla ei ollut todistajia tapahtumasta.

Pahin murtuma mielessä tapahtui vuosikymmenten päästä, kun kirjoitin kirjan rikoksesta fiktioiden, sen julkaisu lytättiin. Toinen murtuma tuli kun minut uhattiin pois työstä, ellen suostu tiettyyn koulutukseen. Molemmissa tapauksissa itsemääräämisoikeuteni ja ilmaisuoikeuteni riistettiin, kuten rikoksen aikoihin. Mieleni murrettiin ympäristön taholta uusimalla rikos.

Ihmisen mieli voidaan murtaa ja muistia tuhota tai muuntaa ympäristön taholta. Syyttömänä voi joutua häpeän alle, mikä vaurioittaa pahasti kehonkieltä. Häpeään joutuneen kehonkieli on pelokas ja levoton. Kun järkytykset ovat vahvoja, mieli hajoaa eikä muisti toimi lainkaan.

Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi, ei ole huono ohje.

Raija