Mielen vankilassa

Vapaudesta on turha puhua, jos seilailee mielensä vankilassa aukoen mielensä mieltymyksiä muihin ihmisiin tai itseen, en tykkää, tykkään tyylillä. Tuo niin kutsuttu mielipidevapaus on vain vallan väärinkäyttöä mielen avulla. Todellinen vapaus ei riistä toisen vapautta kokemuksiin, vaan etsii asioiden perustaa, periaatteen ja oikeutuksen olemassaololle kunnioituksen avulla. KUTEN TUNNEOIKEUS. No niin jäinpäs kiinni. Enkö juuri haukkunut mielen terrorismista ihmisiä.

Tottakai tunteisiin tulee olla oikeutta. Tunteiden lähtökohdat voivat vain olla erilaisia, biologispohjaiset syntyvät kehokokemuksesta. Biologispohjaiset vievät tiukkaan asenteiden ja mielen suohon, niin etteivät ihmiset enää tunnista vuorovaikutuksesta syntyviä syviä tunteitaan.

Jos joku tulee iholle kaivelemaan tai suorastaan työntyy ihon alle sinun kokemuksia penkomaan, on lupa suuttua ja närkästyä, Tunteet on juuri sitä yksityisyyden oikeutta, jota on kunnioitettava, että ne säilyisivät aitoina, niin herkkinä kuin lapsi vain voi ne kokea, ja tuntea aidon hyväksynnän, rehellisyyden ja aitouden.

Kollektiiviset tunteet, nuo kansan yhteiset, ovat kietoutuneet asenteiden ja mielen maailmaan, jossa huudetaan himoiten yhdessä voittoa ja tappiota. Mieli on vaarallinen valtias. Sen ydinkokemusta on inho ja ihastus,ja sille ei voi antaa valtaa, se jakaa armotta ihmisiä helvettiin ja taivaaseen. Mielivalta siirtää oman mielen ihastukset ja vihastukset toisiin.

Yksilöllinen tunne, yksilöitymisen myötä sisäisen kokemuksen saavuttanut herkkyyden, aitouden ja merkityksellisyyden kyky hyväksynnän ja rakkauden maailmaan on portti avoimuuteen ja kokemuksen jakamiseen. Vain riittävä turvallisuus ja luottamus saa todellisen aitouden esiin. Se että uskaltaa paljastaa omat toiveensa, aikomuksensa ja tavoitteensa. Halu ja tahto on enemmän mielen kokemusta. Nämä vuorovaikutuksen kautta syntyneet yksilölliset kokemukset vapautuvat mielen vankilasta, kun yksilölle jää riittävästi voimaa tunnistaa ne. Ja siihen tarvitaan vähintään kaksi ihmistä.

Valtavat kansan kiihottamiseen tarkoitetut yhteissävelet jakavat ihmisiä hyviksi ja pahoiksi. Massatapahtumat pitävät yllä näitä hurmoksellisia kokemuksia, jossa kehoaistimukset yhdistyvät voimaksi ja joukkovallaksi. Näitäkin tarvitaan, mutta niiden rajat on nähtävä selvästi, mitä voidaan yhdessä päättää. Joukossa yksilöt menettävät merkityksen ja ihmisyys kasvavana olentona katoaa. Ihmiset eivät kohtaa enää ihmisiä, vaan asenteita ja valtaa, jolla säädellään elämä kehopuoliseksi.

Raija