Kostamisen sietämätön julmuus

Eräässä koulutuksessa ohjaajani oli psykiatrian erikoislääkäri, dosentti ja työnohjaaja. Voin sanoa, että sain häneltä parhaita oppeja ihmisyyteen liittyen. Yksi niistä oli kosto. Se voi tulla esiin vuosikymmenten päästä tapahtuneesta, ihmiset eivät unohda eivätkä anna anteeksi helposti. Kosto puetaan jopa oikeutetuksi toimeksi. Valtaa ahmivat käyttävät asemaansa hyväksi ja nujertavat tieltään vastustajat.

Reilu 20v sitten toisessa koulutuksessa sosiaalisten taitojen ymmärtäminen ja oppiminen oli ehkä ensimmäinen tärkeysjärjestyksessä. Olimme luokkaretkellä ulkomailla. Opettajat asuivat viereisessä huoneessa ja me oppilaat seinän takana. Pari oppilasta oli "kuulleet" seinän takana opettajien puheen, jossa he olisivat kertoneet voitoistaan luokkaretken suhteen ja kynineet meiltä oppilailta ylimääräistä itselleen. Minusta asia oli vaikea uskoa, sillä seinä oli paksu, vaikka ääniä kuuluikin, siinä oli erehtymisen vaara.

Viha kuitenkin kyti luokassa ja seuraava tilanne tulikin esiin uudella luokkaretkellä. Opettajan arveltiin hankkineen meille tahallaan huonon majoituksen, josta seurasi valitusryöppy opettajalle, joka oli hotellin varannut. Ongelma oli siinä, ettei vuoristossa ollut kuin yksi hotelli. Opettaja suivaantui valituksista ja kirjoitti tulenpalavan kirjeen hölmöydestä. Oppilaat päättivät kuitenkin hankkiutua opettajasta eroon oppilaslautakunnan avulla. Muutaman tunnin kuluttua opettaja pyysi uudelleen kirjettä käsittelemään. Lopuksi hän kysyi, annetaanko anteeksi, ja voiko hän repiä kirjeen. Sanoin, revi se, ja sen jälkeen minut eristettin yhteisöstä.

20v. myöhemmin osuin työhön, jossa tämä syytösten kehittäjä oli töissä. Voin vain sanoa, että kaikista mahdollisista tapahtumista alettiin etsiä virhettä, josta voitiin huomauttaa. "Et sitten ymmärrä mistään mitään, aloitat kaiken alusta". Nöyryytystä haettiin keinolla millä hyvänsä ja suorastaan valehdeltiin.Onneksi pesti kesti vain kuukauden.

Nämä kiusaajatyypit saivat suositukset johtajan pestiin opettajilta, sillä heillä oli suorastaan psykopaatin taidot kertoa ihanteellisesti asioden kulku. Vaikka kerroin myöhemmin opettajalle, mitä tapahtui, hän ei uskonut, sillä hän ihaili ja piti rehellisenä näitä naisia. Iältään viisi- ja kuusikymmpiset naiset osasivat kostaa ja kiusata järjettömästi. Kuinka hömeleitä me ollaankaan uskomaan tarinoita! En yhtään ihmettele, että heidän johtamillaan työpaikoilla on runsaasti ahdistusta työntekijöillä.

Anteeksianto ei ole helppoa, asiat jäävät kytemään, niitä kostetaan mitä julmimmin. Ne ovat useimmiten mielikuvitusainesta ja ennakkoluuloja, joiden uskottavuus pitää aina kyseenalaistaa. Ne ovat uskomuksia, kuin uskonnot, joista saadaan herkästi veriset riidat aikaiseksi. Toiseen ihmisen tunkeutuminen ja  moralisointi on aina pahasta. Ja kuitenkin, luottamus on tärkeintä, "kunnes toisin todistetaan".

Raija