tiistai 19. elokuuta 2014
Kauhun käytös
En ole lukenut yhtäkään psykologian oppikirjaa, jossa kerrottaisiin kauhun jälkeisestä käytöksestä. Oppikirjat ovat ikään kuin kirjoitettu ihanteellisissa olosuhteissa elävistä ihmisistä. Tällä tarkoitan tunne-elämää käsittelevää osaa.
Nyt luen parhaillaan uusia lukion kirjoja, "Mielen maailma" että saisin tietoa, onko edistystä tapahtunut. Ei ole. Menossa on temperamentti persoonan kehityksessä. Sielläkin väitetään, että ihminen voi hallita sitä käytöstä, mikä syntyy kokemuksen jälkeen, eli miten suhtautua tunteeseen ja valita käytöksensä. Tämän on perusongelma, mikä johtaa rakenteelliseen syrjintään kaltoin kohdellun ihmisen kohdalla. Kun tutkijat ovat pääsääntöisesti hyvistä olosuhteista, he eivät kohtaa itsessään näitä kaltoin kohtelun seurauksista syntyneitä ongelmia, he voivat tavoitella ja valita. Joillakin psykiatreilla on kyky hahmottaa tätä ongelmaa.
On tietenkin hankalaa saada kaltoin kohdeltuja yliopistokoulutukseen, koska väkivallan teot estävät heidän muistiaan ja he eivät voi oppia hyvin.
Nyt tarkoitan äärimmäistä väkivaltaa ja sen seurauksia. Tällöin ihminen menettää mielensä kokonaan, mieli hajoaa, eikä valintaan ja tavoitteisiin johtavaa eheää ajatusta synny, ajatus hajoaa. Olen kokenut tällaisen väkivallan nuoruudessa ja tavallaan tunnen omat taskuni. Olen kirjoittanut näistä kirjoissani, että kaltoin kohdellut tulisivat kuulluksi. Olen pohtinut paljon tätä tahto ongelmaa. Olenko tahtonut ja mitä? En ole tahtonut valita alista(u)mista enkä väkivaltaa toisten taholta, olen ryhtynyt hankalaksi, aina en ole jaksanut. On eri asia valita ja päättää käyttäymisensä kuin joutua psyykkisesti rajuun puolustustilaan. Onneksi pääsääntöisesti toiset on olleet asiallisia ja vain harvoin olen joutunut tähän. Pahat kolhut ovat kasvattaneet pelkoa.
Kauhun kokemuksessa jännite nousee aivoissa liian korkelle, ja sehän on sähköä, joka sitten purkautuu miten sattuu.Tällaisessa pelon tilassa ihminen ei hallitse ajatuksiaan, ei tunteitaan ja valinnat ovat satunnaisia, epäloogisia ja järjettömiä. Joillakin miehillä on tapana lähestyä brutaalisti minua, melko nopeasti olen shokissa ja suorastaan haluaisin tappaa heidät.
Kohdatessaan ympäristössä uudelleen väkivaltaa, kaltoin kohdeltu joutuu posttraumaattiseen tilaan, jossa hallinta menetetään. Jos väkivaltaa ei ole, ihminen on normaali. Juuri tässä kohtaa näen ympäristön vaikutuksen tärkeänä. Itselläni elämään mahtuu muutamia henkisiä väkivaltatilanteita, jossa ympäristön toimet ovat olleet uhkaavia ja saaneet aikaan trauman aktivoitumisen.Tämä on hämmästyttänyt suuresti kanssakulkijoita, he eivät voi ymmärtää, miten yhtäkkiä rauhallinen Raija on muuttunut levottomaksi ja pelokkaaksi.
Tämä lienee asia, joka nostaa pintaan kiusaajien joukon, hallitsematon pelkotilanne, epätietoisuus toisessa ihmisessä tapahtuvasta ilmiöstä. Kun elämme aikaa, jolloin kaikkea voi arvostella, tunkeutua toisen reviirille, eikä kunnioitusta ole, tämä tapahtuu kenelle tahansa. Se on myös inhimillistä, ja kertoo siitä, että ihminen pyrkii hallitsemaan asioita, ja ymmärtämään. Se on vaan liian vaikeaa peruskoululaiselle. On hyvä, että kuitenkin selkeästi tuodaan esiin kiusaajille, ettei toiseen saa tunkeutua, ja rangaistukset on selviä.
Eräs viisas opettajani sanoi, että ihmisessä oleva vallanhimo saa aikaan heikomman tuhoamisen, niin kuin eläinkin raatelee ja jättää heikkoutta omaavan kuolemaan.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti