Aion pyhittää koko kesän olemassaolon tutkiskeluun, niiden teoroiden valossa, joita olen lukenut, niiden kokemusten valossa, joita olen kokenut. Olenko saanut vastauksen, en koe niin? Kesän ajan aion tarkastella mitä on muuttunut itsessäni, niissä näkemyksissä, mitä nykyään luen ja löydänkö vastauksia.
Ensimmäisiä kertoja kun tutkin olemassaolon teorioita, tutustuin Victor. E. Franklin kirjaan, Olemisen tarkoitus. Olin kirjoittanut etulehdelle;
3.1.1993 seuraavasti lukukokemuksen jälkeen.
”Vain saadessaan ensin kokea henkisen vapauden, ihminen voi orjanakin kokea vapauden tunnetta. Mutta se on muistissa elävä ja uskossa toimiva. Eikä henkisellä kehityksellä ole jatkoa ennen kuin henkinen, konkreettinen vapaus on todellisesta.” jk. Samana päivänä jatko. Sen minkä tänään kirjoitin, ei välttämättä ole tänään oivallettu, tänään sen todistin”. RN.
Joskus tuntuu siltä, etten millään tavoita sanakielen ja viestinnän avulla sellaista, minkä voisin itselleni todistaa ja ymmärtää. Luen parhaillaan Jari Sinkkosen kirjaa, Psykoterapiat, huteja ja osumia. Yhtä tapausta avataan etäännyttämistaidon kautta. Siinä potilas kuvaa suhdettaan vanhempiinsa ikään kuin etäännyttäen, heitä pronomisesti tarkastellen, ”hän teki niin” ei vielä jakaen tunnekokemustaan, tunnistaen niitä. Terapian myötä tarkastelukulma kehittyy oman tunnekokemuksen todentamiseen itseilmaisuna.
Tarkastelin tuota etäännyttämistä oman oppimisen näkökulmasta. Se on ollut minulle narratiivisen, kerronnallisen fokus, tarinan avulla etäännyttäen käsittelytaitoja saaden omaan mieleen toiminnallisena ja kokemuksellisena tunneyhteytenä, se on oppimisprosessi. Kun on ensin menettänyt tunteet ja aivotoiminnalliset kykynsä ihmisoikeuksien puutteessa ja julmassa kohtelussa, täytyy saada ensin takaisin itseilmaisun ja tunteiden kokemisen kyvyt, jolloin voi alkaa tutkimaan omia tunteitaan. Tämä mielestäni eroaa psykoterapian keinoista siten, että tunteiden kohtaamiseen opetellaan ensin käsittelytaidot toiminnallisesti, itsemääräytyen ja teknisesti harjoitellen aivotoimintaa. Kun taas terapiassa ollaan jo jakamisen vaiheessa, eli syntyvä tulos on enemmän vuorovaikutuksellista, siinä on oppimisen elementit myös läsnä. Kysymys oli psykodynaamisesta ja psykoanalyyttisestä terapiasta.
Hyvää kesää teille kaikille!
Raija
