Päivittäin
tulee esiin ihmisten muistien ongelmia. Ihminen torjuu todellisuutta, sitä mitä
ei kestä, pakenee mielen suojiin ja syyllisyys sekä häpeä alkaa nakertaa
siivuja pois muistimaisemasta, totuus ei ole helpoin tie kasvun matkalla.
Joskus se on itse valittua, joskus ympäristö vaatii tietynlaista muistia ja
tarinaa, pelot vääristävät olemassaoloa ja muistia, hyväksyttävyyden ja eloon
jäämisen kamppailussa ne säätelevät muistia, vaikka ihminen ei aina itse valitsisi,
mieli tekee sen suojautuessaan, mutta myös vallanhalussa. Todelliset väkivallan
teot viiltävät syvää avohaavaa traumatisoiden. Tavoitteena toivoisi olevan,
että pääsääntöisesti muistaisimme ja olisimme tietoisia valinnoistamme. Muistit
ovat kehittyneet jokaisella persoonallisten taipumusten puitteissa, mutta myös ajan
arvojen mukaan. Muistan ajan, kun kuulo- ja näkömuistini ohjaavin vaikutus
alkoi vähentyä ja opin kinesteettistä, tunnemuistia ja mielen variaatioita
käännepuolineen ja muistia suojaten, eritellen ja säilöen. On lyhytaikaista
muistia, säilö eli pitkäaikaista, tapahtumamuisti, kuulo, näkö, tunne, keho.
Ajatuksiaan
voi tutkia hahmotuksen, havaitsemisen, keskittymisen, loogisuuden, kokonaisnäkemyksen
ja erittelyiden kautta. Ohjeita on pilvin pimein, mutta usein ne tulevat hyväosaisen
suusta, niinkö minulla nyt, mutta kestihän tuo seitsemänkymmentä vuotta
itselläkin selkeyttämisen taidon oppiminen, eikä koskaan tule valmista. Elämä
on siitä armollinen, että jatkuva muutos ja kehitys tuo oppimisen kautta uutta
kiinnostavaa esiin. Moni vaatii toiselta vastuuta ja väittää, että ihminen
valitsee itse, se on kyllä tavoite, tai soisi olevan. Jatkuvan nöyryytyksen,
laiminlyöntien, osattomuuden, ihmisarvon puutteen vuoksi valinta ei ole aina
mahdollista, psyyke voi riehua liiallisesti tuhoten ajattelukyvyn, järjen ja
tunteet epäselviksi. Armoa tarvitaan enemmän kuin sitä on tarjolla.
Jo
poismennyt vanha ystäväni taisteli elämän kolhujen kanssa, etsien tietä mielen
rauhaan ja harmoniaan. Hänen lastensa isä oli hyväksikäyttänyt heidän tyttäriänsä,
ja hän oli mennyt apua pyytämään, mutta ei uskottu, vaan pidettiin harhoina ja
kuvitelmina. Sosiaalialan opiskeluissa ja töissä kuulin monenlaisia
elämänkokemuksia ja tarinoita. Elämä on siitä ihmeellistä, että voimme nähdä kokemuksia
ja kuvauksia elokuvissa, kirjoissa, tarinoissa, kuvissa ja ne ovat yllättävän
yleisiä, taustalta löytyy samoja tapoja ja toimintamalleja, joita käytetään
maailmanlaajuisesti, samoja tunnekierteitä ja monet kertomukset tuntuvat omilta.
Järkytys oli tälle edm. naiselle oli niin suuri, että saatuaan lapset täysi-ikäiseksi,
hän lähti kiertämään maailmaa löytääkseen totuutta elämästä, ihmisyydestä ja
itsestään, Intiasta aina Afrikkaan, Ranskaan ja Amerikkaan, pääosin
uskonnollisista yhteisöistä.
Tapasin äidin
vaellusvuosien jälkeen ja viha oli yhä hänen voimakkain tunnekokemuksensa. Hän
sulki ystävät ympäriltään, tuhosi kaikki muistot menneisyydestään, aloitti nk.
tyhjältä pöydältä, jopa lasten valokuvat hän tuhosi, muistot olivat liian kipeitä.
Muutama aika sitten kohtasin vastaavan henkilön. ”Hävitän kaikki kuvat”. Olisin
halunnut neuvoa; selkeytä, kohtaa ja tutki vihaasi, missä on sen juuret, mutta joskus
on parempi olla hiljaa, kun ihminen ei kestä edes itseään ja kokemuksiaan. Silti
suosittelin puhumista apukeinona toisten kanssa, koska tiedän, että oman
todellisuuden ja todellisten tapahtuminen kieltäminen tuhoaa mieltä ja muistia, puhuminen, havaitseminen ja havainnointi selkeytyy vuorovaiktuksen avulla, erityisesti, jos ongelmia esiintyy, mielikuvat lisääntyy hahmotusten kautta, eri näkökulmat.
Pääosin
ihmiset heijastavat vihan tunteet toisiin, projisoivat, kehittävät tarinaa sen
ympärille, selittävät, että se on tuon toisen ongelma. Monille kohtaamilleni ihmisille
on ollut vaikeinta katsoa tekoa mikä on tapahtunut eri konteksteissa, mikä vihan
on aiheuttanut ja usein se onkin vallanväärinkäyttäjädiktaattorin tekosia, jota
ei uskalleta vastustaa, vaan totellaan ja uskotaan hänen luomaansa satuun
tapahtuneesta, hyväksyttyä julkitotuutta. Psykologit ja psykiatrit voivat
selittää ongelmaa vanhempisuhteella, itse en enää lankea tuohon ansaan, mutta
pidän sitä mahdollisena. Useimmiten mielen solmuun joutuneilla on aivan arkinen
ongelma, he menettävät kaikki läheiset, jos uskaltavat vastustaa hirmudiktaattoria,
he menettävät elämää.
No, tällaisia
tänä päivänä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ahdistavista tunteista pääsi
eroon, kun kohtasi totuuden tapahtumista. Moni seikkailee muistin kanssa, onko
se oikein vai väärin muistettu ja lähtee valtataisteluun, kenen muisti oikein, tärkeää
tietysti tämäkin, mutta kannattaa kurkistaa sinne muistin taakse, tunteisiin,
mitä on tapahtunut, yrittää saada muisti palaamaan todelliseen tapahtumien
suhteen tarinan sijaan, kun tunne on sen voinut piilottaa näkymättömiin.
Raija