JUOKSETKO MIELIKUVIEN MAAILMASSA?

 

Maailman ihmiset seikkailevat mielikuvien ja totuuden välissä kuin kilpajuoksua, ikään kuin todellinen maailma olisi karkaamassa käsistämme. Ei se minnekään karkaa. Niiden erottelemiseksi meidän on mentävä itseemme, tutkimaan mielikuvien ja muistikuvien syntymän, ja esiintyvyyden eroja. Ne sekoittuvat helposti toisiinsa, ne myös synnyttävät toinen toisiaan yhdistellen, siksi erottelutaito on erityisen tärkeää.

Media pursuaa valetietoa, tarinoita kerrotaan omien ideologioiden eteenpäin viemiseksi, uskomuksiksi, joiden totuusarvo on heikko. Fantasiamaailmaa tyrkytetään, jos mistäkin kanavista, avuksi rinnakkaistodellisuuteen pakenemisessa. Vieläkään ei tiedetä, mitkä kaikki tekijät ajavat ihmisiä julmuuteen, miten syntyvät fantasiat ja nautinnot. Itse olen sitä mieltä, että ne syntyvät peloista ja kaltoin kohteluista, väkivallasta. Niistä on poispääsy, mutta sitä ei vielä osata, sillä ihmiskuvissa ei ole kyetty erottelemaan lähtökohtia selkeästi, ruumis ja/vai henki, kehitys, ja/vai oppiminen, ulkoapäin vaikuttaminen, ja/vai sisäsyntyinen.

Mutta ei se mitään auta, jos ruikutamme täällä mennen tullen, tuomitsemme ja kauhistelemme asioita, on tartuttava härkää sarvista. Lapsena tutkin valheita satujen kautta, lapsuudessani -50 luvulla ne olivat Grimmin ja Andersenin satuja. Nuoruudessa muiden valheet veivät elämäni oikeudet, ja siitä lähtien valheet ovat olleet minulle erityisen tarkkailun alla. Silloin en voinut vaikuttaa niihin, sillä valta oli mielikuvituksen ja yhteisön tarinoiden takana, ja se ei armoa tuntenut. Valheiden kehitys kehollisesti, psyykkisesti ja kulttuurisesti kiehtoo, miten biologian voima ja kulttuurinen erotellaan. Biologisesti ajatellen eläimetkin muuttavat väriään, jos vaara uhkaa heidän elämäänsä.

Elokuva ”Hytti no 6”, on erinomainen kuvaus realistisesta rakastumisesta, eroista miehen ja naisen välillä. Biologisesti suuntautunut mies tarkkailee ympäristöään, havainnoi (=ajattelua), havaitsee aistein, luokittelee, pyrkii hallitsemaan, määrittelee ja tarkkailee ulkopuolelta, pyrkien valtaan. Nainen hakee kuvailevaa kieltä, pyytää miestä piirtämään, saadakseen yhteistä kieltä, ymmärrystä heidän välilleen, enemmän oppimista. Tuleeko näistä erottava vai yhdistävä lopputulos, kumpaakin tarvitaan, toistaan täydentämään. Ei biologiaa voi yltiöpäisesti hävittää vaikuttamasta, ei myöskään oppia ja ymmärrystä, yhteistä kieltä, kulttuuria. Ihmisen vaistot ja vietit ovat syväsyntyisiä, usein tiedostamattomia, seuratkaa eläinäitejä, jotka ovat pentuaan puolustamassa, jos ihminen lähestyy, vaikka auttamismielessä, silloin äidinvaistot ovat leijonasta kotoisin.

Myöhemmin sosiaalialan opinnoissa sain tutustua ihmisiin, joilla oli valtaa päättää toisten ihmisten elämästä, käytännön harjoitteluissa sosiaalityöntekijöiden työhön, joissa koin monia kauhun hetkiä. Niissä tuli esiin asenneongelmia. Minkkiturkissaan apua hakemaan tullut nainen, kuin maailman omistaja, ja suuren asunnon omistava, kävi hakemassa 7000 mk asunnon kuluihin, varakas henkilö, jolla oli suuri eläke. Ylhäisempi asema työntekijään nähden tuotti auktoriteettisidonnaisen käyttäytymisen riippuvuutena, tottelemisen ja kumartamisen, joiden luonteenpiirteeseen kuuluu usein heikompien alistaminen, autoritäärinen mentaliteetti. Se näkyikin, kun seuraava asiakas oli nuori rahaton työtön, hän sai melkein kättelyssä tuomion, mene töihin, eikä ruokarahaa tippunut.

Moralismi auttajien taholta tuli esiin eräässä perheessä, jossa isällä ja aikuisella lapsella oli selkeästi mielenterveysongelmia, riippuvuus toisistaan ja yhteisasuminen. Koti oli kuin kaatopaikka, jossa kärpäset hurrasivat. Viisihenkinen ammattiapu lääkäristä sosiaalityöntekijään moitti yhteen ääneen asiakkaita, ja käski siivoamaan. Kallista puuhaa yhteiskunnalle, elettiin -90 lukua, toivottavasti jokin on muuttunut.

Kun lähestyy asioita enemmän vallan kautta, löytää yllättävän herkästi sen mielikuvamaailman, jossa ongelmia näennäisesti ratkotaan. Eräs ystäväni ystävä harrasti hevosurheilua, kasvatti, koulutti ja juoksutti raviradalla. Ystäväni uskaltautui kerran kysymään hevosen oikeuksista, sillä aina kohtelu ei ollut inhimillistä, raippaa tuli hevoselle. Hevoskasvattaja alkoi syyttää ystävääni siitä, että hän pyrki alistamaan ja syyllistämään häntä, mitä missään tapauksessa ystäväni kysymys ei ollut. Vähän ajan kuluttua hevoskasvattaja kielsi tulemasta talleille, koska ystäväni oli eri mieltä asiasta, eikä se miellyttänyt kasvattajaa. Tässä voi nähdä valtaa, ja lokerointia, estämistä ja mielikuvavaikuttamista, kasvattaja heijasti oman valtaan pyrkimisen.

Olen vahva tieteen kannattaja, mutta myös kritisoija. Vielä on paljon tietämättömyyttä ja rajoituksia, joita ei nähdä. Tieteessä on se hyvä puoli, että siellä pyritään koko ajan korjaamaan virheitä, mutta uskonnot eivät sitä juuri tee.

Toivon teille lukijani hyvää loppuvuotta, parempaa ensi vuotta! Palataan ensi vuonna uusin kujein!

Raija