IHMISKUVA

Raamatussa sanotaan, että Jumala loi naisen miehen kylkiluusta. Jokainen tänä päivänä tietää, ettei se noin ole. Mutta uskovainen uskoo sokeastikin sitä mikä ei voi olla totta, siinä unohtuu Jeesuksen opetus totuuden tärkeydestä. Minulle Jeesus on viisas opettaja. Mutta entäpä, jos esitän asian toisesta näkökulmasta. Se kertoo miehen vallasta, miehen itsekkyydestä, nainen ei saa olla olemassa muutoin kuin miehen synnyttämänä. Olisiko tämä freudilainen? Raamattu on ihmisen kirjoittama ja tiedon puute oli vallitsevaa, kun Raamattu kirjoitettiin. Se kertoo ihmisen käsityksistä asioista. Ihmisyys ja käsitys siitä on miesvallan kautta syntynyttä ja autoritäärisen kasvatuksen tulosta, suhde Jumalaan on kehittynyt pelosta. En löytänyt myöskään tieteen puolelta sitä todellisuutta, mitä olen joutunut elämään niin ihmisyydessä kuin ympäristöä havainnoiden.

Ihmisellä on oikeus totuudenmukaiseen ihmiskuvaan. Sitä täytyy tutkia monipuolisesti, eikä vain todentaa tuloksista, ihmisen pakkovalinnoista ja käytöksen toistumisesta, kuten mahdottomista tilanteistakaan, on opittava tutkimaan syys/seuraus periaatteella. Tiedolla ei ole oikeutta harhauttaa ihmistä, hänellä on oikeus rakentaa omakuvaa ihmiskuvan pohjalta niin, että tosiasiat on huomioitu.

Yksi näkökanta ihmisyyteen on, että ihmisessä on sekä feminiininen että maskuliininen puoli. 

Kulttuurisesta näkökulmasta se on helpompi ymmärtää, omaksumme niin naisellisia kuin miehekkäitä tapoja olemukseemme, käytökseemme kuin identiteettiimmekin. Asia menee vaikeammaksi, kun alamme tutkia tuota identiteettiä syvemmin, psyykeä ja sielua eli tunteita. Teoriat minuudesta tieteen puolella eikä myöskään uskonnoissa ole tarjonnet minulle muuta käsitystä kuin sen, että minuutta on, jos on valtaa ja elinmahdollisuuksia, asema ja oikeus elämään. Kaikilla sitä ei ole, enkä usko persoonallisuusteorioihin, ne voivat tietyissä olosuhteissa toteutua ja olla jopa yleisiä, mikä on tieteen paradigma, mutta eivät sovellu sellaiseen elämään, jossa nuo ehdot eivät täyty.

Nuorena väkivallan alla löysin tuon miespuolen itsestäni psyyken puolustuksesta. Väkivallan alla keho jännittyy liikaa psyyken puolustuksessa ja se saattaa luoda pahimmillaan seksuaalikokemuksena jännitteen, josta pyritään pois aktin kautta jännitteen pois saamiseksi. Viime vuosikymmenien seksuaalitutkimuksissa on tultu siihen tulokseen, että naisen klitoris on kuin siitin, jossa aistimukset tuovat veren ja paisumuksen (hitto miten raamatullinen kuva). (psykoanalyysissä sikiön on katsottu imevän penistä, kun pää maan vetovoiman vuoksi liikkuu kohti siitintä) Ja tämä jos mikä häiritsee minua keskusteluissa seksuaalisuudesta, se on miehitetty mieskokemuksesta. Saadaanko seksuaalinäkemykset kuin kauppatavarana, joihin on pakko sitoutua markkinatalouden ehdoilla, seksuaalisuutta yllyttävillä mielikuvilla ja väkivaltaa käyttäen. Minulle seksuaalisuus on rakkauden kuvaa, jossa miehen ihannointi ja kunnioittaminen tuo seksuaalisen halun. Kun seksuaalikäsitys rakentuu psyykkisen väkivallan jälkitilasta kehossa esiintyvänä, on se minusta kovin erikoista. Mutta tätä julistetaan tänä päivänä kirkkain silmin.

Toinen äärimmäisen ärsyttävä asia on minulle sosiaalisen vallan väärin käyttö. Se jopa näyttää sopivan kirkon eetoksiin erittäin hyvin, hierarkkisuus ja vallalla alistaminen, kun on kolme ihmistä koolla, Jumala on läsnä. Se ei sovi minun Jumalakäsitykseen. Minun käsityksessä Jumala tulee sanan kautta ymmärryksen syntymään, jossa mieli on rauhoittunut ja mielikuvat saatu hallintaan itseydessä, vapaudessa itse valiten. Itseyden löytäminen tunteiden ja mielen seasta on oleellisin tie sanan ymmärtämiseen, merkityksien kontekstiin. Kuvitelma, että yhteisöissä ymmärryksen syntyminen olisi ratkaisevaa monen näkemyksenä ja tuottaisi oikeaa oppimista, on ristiriidassa korkeatasoisen tiedon, tietoisen ja tiedostamattoman suhteessa. Joukkovallassa tieto ei valitettavasti pääse toteutumaan, koska kehitystasot ovat niin paljon erilaisia. Yhteisön pitäisi synnyttää jonkinasteista empatiaa ja ymmärrystä toisiin nähden. Valitettavasti olen nähnyt käyvän juuri toisinpäin, se lisää syrjintää, tieto ei pääse oikeuksiin, mieli ja tunteet hallitsee. Kateus on yleisin tekoihin johtava yllyke, tiedostamattomat ahdistukset lisäävät ahdistusta, tietoa on liian vähän ja ihmisten luonteet ohjaavat enemmän kuin tieto.

Tunteet synnyttävät sitoutuneisuutta vuorovaikutukseen, empatia ja kykyä rakkauteen kunnioituksen kautta. Mutta Raamattu vastoin Jeesuksen oppeja on erittäin väkivaltainen ja valtaa ilmentävä. Kuinka Jumala laittaakaan ihmiset erämaihin kärsimään oppimista? Joukkovaltaa ylistetään Raamatun opeissa, ei niinkään opetuksia, joita viisaat ovat sinne tuoneet, jos ja kun niitä ei osata tulkita eikä liittää aikaan, tämä vie mielivaltaan, tiedolla terrorisointiin. Kuinka paljon on jäljellä Jeesuksen viisauksista, kun ne ovat sekoittuneet ihmisten käsityksiin ihmisyydestä, tapoihin ja valtaan, mitä käytetään tiedon suhteen, kun ne on kirjoitettu satoja vuosia Jeesuksen jälkeen.

Uskontoja ja uskoa on moneen junaan, toiset uskovat sosialismiin, toiset kapitalismiin, joku uskoo luonnon olevan viaton, nykyään voimassa on seksiusko.

Ihmisen oikeus kasvaa ja oppia ihmisenä ei ole helppoa, siksi esim. musiikkia on lupa käyttää oman ihmisyytensä ymmärtämiseksi, kuten taidetta yleensä, löytääkseen tunteita ja itseään. Joku pappi sanoi valtamediassa joku aika sitten, että musiikki on saatanasta. Sielun perusarvo ja ydin on ihailemisessa ja kunnioituksessa, se kantaa ihmissuhteissa ja rakkaudessa.

Raija