MITEN KESTÄÄ TOTUUS?

Olenko auktoriteettipelkoinen? Minkälainen suhde minulla on auktoriteetteihin? Eräällä opetustuokiolla psykiatri lausui, ettei ihminen kestä totuutta ja hän siirtää syyllisyyden toisen kannettavaksi. Se oli minulle erittäin vaikuttava lause. En voinut hyväksyä sitä, koska siihen liittyi toisen ihmisen uhraaminen, toisen elämän tuhoamista. Ja en ole mitenkään ylimielinen totuuden torvi, puolustan totuutta elämän suojeluksi.

Minkälainen minun suhteeni on kunnioitukseen? Se ei ole sokeaa tottelemista auktoriteetteihin nähden, ei ylipäätänsä mihinkään erityisesti, näen ihmisen tarpeistaan käsin. Tiedän, että ihminen voi havaita väärin ja mieli voi tehdä tepposet. Jokseenkin tuntuu, että totuudella on erilaisia arvostuksia, toista totuutta pidetään arvokkaampana kuin toista. Lääketieteessä fyysisen sairauden vuoksi totuutta pidetään ehdottoman tärkeänä, että tauti voidaan parantaa, mutta psykiatriassa sitä venytetään turhan paljon, ei aina. On tabuja, joista ei puhuta, ne salataan.

Joskus tapaa ihmisiä, jotka pitävät omaa totuuttaan ainoana oikeana, ja niitä esiintyy diktaattoreina pilvin pimein historiassa Hitleristä alkaen, tutkimusta ei arvosteta eikä asiantuntijuutta. Näitä on kaikkialla, jos havaitsee ja havainnoi ihmisiä ympärillään, eikä siinä tarvitse mennä liialliseen tarkkailuun, kontrolliin tai peräti manipulointiin. Kunnioitus on suojaa ihmisen pahuutta vastaan.

Kun erosin poliittisesta puolueesta, puheenjohtaja ei enää halunnut puhua kanssani. Oliko minun odotukseni väärä? Kun odotin rehellisyyttä ystävältä, jossa valta vaurioitti suhdetta ja olimme ajautuneet valtasuhteeseen, jossa toinen oli noussut toisen yläpuolelle, ja siinä ei ollut enää tunteiden jakamista, eikä asioiden käsittelyä toimivuuden turvaamiseksi, oli vain taistelua siitä, kenen näkemys oli oikea. Halusin tuoda totuuden esiin, en sietänyt uhraamista, halusin pitää kiinni omista arvoistani, ihmisen kunnioittamisesta. Tiedolla täytyy olla konteksti loogisuuteen, silloin kun se oleellisesti vaikuttaa ihmisen elämään, eikä siitä tule tehdä hirttosilmukkaa, mikä ahdistaa liikaa, muistikin on hyvä olla jokseenkin toimiva.

Joku päivä sitten sain moitteita siitä, että kerroin rokotteen aiheuttamasta vauriosta, terveyden menetyksestä. Eikö näitä saisi kertoa? Pitäisikö meidän sokeasti uskoa lääketieteeseen? Tieteen perusajatus, paradigma vaatii totuuden kyseenalaistamista, salailu estää totuuden näkymistä, enkä tarkoita sitä, että totuudella tulee terrorisoida, siitä täytyy löytää vaurioittavat tekijät.

Uskon, että ihmiselle on hyväksi, että hän myöntää olevan itsellään harhan mahdollisuuden, siinä suojellaan ihmisen todellisuus yksilöllisesti, tuhoavaa on se, että kuvitellaan usein toisen elävän harhassa. Jos vain toisen totuus on totuutta, se on usein valtataistelua enemmän kuin totuuden kunnioittamista. On helpompia totuuksia ja vaikeampia totuuksia, tieteessä vaaditaan useampien testauksien todentamista.

Mielestäni ratkaisevaa on etsiä oikeita tapoja, opetusmenetelmiä ja lähestymistä ihmisyyteen ja tietä totuuteen. Ei riitä ainoastaan tarinat, on löydettävä monia näkökulmia, avattava sisältäpäin ihmisyyttä ja nähdä sen vaikutukset ulospäin, kuuleminen ei ole aina totuutta, se on vasta usein vaillinaista havaitsemista. Jos voimme nähdä, että oma käytöksemme tuhoaa toisen ihmisen elämää, en voi hyväksyä sellaista, olen jokaisen ihmisen kunnioituksen kannalla. Jatkuva todellisuuden ja totuuden kiistäminen ei ole hedelmällistä, enemmänkin kiusaamista, eri ihmisten ajatusten ja tunteiden mitätöimistä.

Totuudet eivät vain aina ole loogisia, epätäydellisyyttä täytyy oppia sietämään, on asioita, joissa ei ole selkeää syyseuraus suhteita, tiedoissa on puutteita, ne ovat vaillinaisia. Nyt kun kuuntelee korona keskustelua, huomaa, että jotkut toimittajista saattaa vaatia ehdotonta tietoa ja päätöstä asiasta, mistä tietoa ei ole olemassa. On opittava näkemään muutoksenalaisia asioita.

Ei kokemaansa totuutta tarvitse paukuttaa suoraan toiselle naamaan, sinulla on ruma mekko, kauhea ääni, hirvittävät jalat, erityisesti naiset saavat kokea ulkomuodon arvostelua. Ystävällisyys ja kohteliaisuus on tarpeen.  Totuutta täytyy puolustaa, kun vääryydellä ja väärällä tiedolla tuotetaan vahinkoa. Minulle vuorovaikutuksen onnistuminen on ollut arvoista suurin, se on ihanteeni, mutta juuri siitä on haluttu lyödä. Opettajani oppi ihmisen eläinluonteesta ovat paljastuneet, sudet löytävät aina heikoimman kohdan ja raatelevat. Mitään oikeutta olemiseen ei saa olla, kun valta annetaan toiselle toiseen nähden, kuin perusluonteena olisi hallita toista ihmistä, ikuinen kasvattajan ja opettajan luonteenpiirre.

Raija