LEIKIN OIKEUS JA MAAILMANKUVA

Taistelin työssäni päiväkodissa leikin puolesta, mutta koin sen käytännössä turhaksi, vaikka se oli kaupungin opetussuunnitelmassa tärkein päiväkodin arvoista. Käytäntö on usein erilainen kuin tavoitteet, täydellisyyteen ei voi päästä, mutta ei tavoitteita voi hylätäkään. Asiaan vaikutti osaamisen puute lapsen henkisestä kehityksestä, koska hoitajien koulutus painottui fyysiseen puoleen ja hoitajia oli 2/3 osaa, opettajia 1/3 osaa, ja useimmiten käytännössä enemmistö voitti. Kasvattajien yksi ongelmista on kokea hallitsevansa ryhmää, ja se on tietysti hyvä, mutta se voi mennä liiallisuuksiin, lapsia vietiin paljon liikuntaan, laulamiseen tai askarteluun, käden töihin, jossa katsotaan edistyvän analyyttinen ajattelu. Leikki ei ole kuitenkaan ainoastaan analyyttisen ajattelun kontekstissa, se on enemmän itsen syntymään ja luovuuteen erikoistunutta. Erilaisista leikeistä tuli aikuisten mallien mukaisia, oli valmiit kehikot, prinsessaleikit, autoleikit, kotileikit jne. Jossakin on kokeiltu, että jos näitä ärsykkeitä ei annettaisi niin lapsille alkaisi kehittyä mielikuvitusta, tuloksia en ole nähnyt. Itselläni ei ollut leluja lapsuudessa, piirtelin ikkunahöyryyn ikkunassa ja tein halosta nuken. Runous sanakielessä palautti yhteyden tunteisiin ja mielikuvituksen syntymään sekä hallintaan, mutta ajattelurakenteet oli uudistettava hallintaan harjoittelemalla minuutta näyttelemällä kesäteatterissa, koska itseys oli kuollut.

Noin seitsemään ikävuoteen saakka lapsella on mielikuvituksen ja toden ymmärtämisen mahdottomuus, ne sekoittuvat toisiinsa. Tätä yritetään saada ymmärrykseen sanakielen kautta, ja se on yksi kehitystehtävistä, mutta se ei voi tulla liian aikaisin. Kysymys on aivorakenteen muovautumisesta, leikkien lapsi saa mielikuvia ja sanakielen kautta kehittyy tietoinen osaaminen, hallittu. Koska lapsella on enemmän pelkoja olemisessaan jo yksistään aivotoiminnan vaikutuksesta, sen tietoiseksi saaminen kestää 6 – 7 vuotta, että psyykestä syöksyvät ylitse pursuavat mielikuvat rauhoittuvat tietoisuuden avulla ja ymmärryksen syntymässä. Liian nopeassa sanakielen kehityksessä tämä leikin alueelle menevä tulee liian nopeasti hallitsevaksi, ja tällöin juuri on vaarana se, että tuo tunnepuoli mielikuvituksineen kutistuu liian vähäiseksi, itseys ei valmistu tarpeeksi vahvaksi, koska tunteet itkevät, itse voi kuolla. Olen sitä mieltä, että suurin osa loppuun palamisesta johtuu tästä ongelmasta, leikki ei ole saanut riittävän vahvaa kehystä, eli oppinut hallitsemaan syntyviä mielikuvia ja ottamaan ne ajatuksin haltuun. Tätähän opetetaan sitten työnohjauksessa, kun se on jäänyt opetuksissa hoitamatta.

Raija

Määritelmää Wikipediasta:

llkka Niiniluodon mukaan henkilön maailmankuvalla tarkoitetaan henkilön hyväksymien, todellisuutta koskevien käsitysten joukkoa.

Leikki on varsinkin lasten harjoittamaa, usein määrämuotoista ja määräsääntöjä noudattavaa, mielihyvänsävyistä toimintaa ilman tietoista hyötytarkoitusta. Sillä on myös tärkeä merkitys lapsen kehitykselle.

Wood ja Attfield (1996) ovat määritelleet leikkiä Hujalan (2002) mukaan seuraavasti:

·        Leikki esittää todellisuutta symbolisesti, mielikuvituksellisesti, leikisti.

·        Leikki edellyttää leikkijöiden omaehtoista ja aktiivista sitoutumista siihen.

·        Leikkiä ylläpitää lapsen oma sisäinen motivaatio ja toiminnan synnyttämä mielihyvä.

·        Leikki on yhteydessä lapsen omiin kokemuksiin.

·        Lapset leikkivät heille ennestään tutuilla esineillä ja asioilla tai sellaisilla uusilla asioilla, joihin he ovat juuri tutustumassa ja joista he haluavat ottaa selvää.

·        Leikin säännöt ovat leikkijöiden itse luomia - leikin sisäiset säännöt eivät tule leikin ulkopuolelta.

·        Leikissä on keskeistä itse toiminta – ei niinkään sen päämäärät.