TYHJÄT SILMÄT

Minulla oli mahdollisuus käydä Sara Hildenin museossa katsomassa Juhani Harrin näyttelyä viime sunnuntaina. Siellä oli Helsingin yliopistosta taidehistorian asiantuntijan luento Harrin taiteesta. Hän toi esiin historiallisen ja symbolisen tyhjien silmien kuvauksen taiteen keinoin, kuinka ne ovat tulleet esiin taiteessa historiallisessa katsannossa, tyhjät silmät epätoivon kuvastajana ja kuinka ne näkyivät Harrin teoksissa. Kuinka usein kohtaamme ihmistä kohdatessamme heitä? Edvard Munchin teos Huuto kuvastaa samaa ilmiötä, missä myös kauhu on puhuttelijana.

1991 vuonna julkaisin kirjan, jossa kuvaan tätä asiaa päähenkilön Kukka-Maarian kuvauksessa. Lapsi kysyy Kukka-Maarialta, ”miksi sinun silmät ovat pudonneet taakse”. En ollut kirjoittaessani käynyt kouluja, minulla ei ollut tietoa ihmisyydestä, ei ihmiskäsityksistä, joten kirjoitin autenttista kuvausta kokijan kautta ymmärtämättä sen syviä merkityksiä kristillisen perinteen taiteessa.

Kun maailmaa kuvataan enemmän pahuuden ja itsekkyyden näkökulmasta, epätoivon tyhjät silmät jäävät huomaamatta. Kuinka paljon katsomme silmiin omien linssien läpi myötäelämättä ja ymmärtämättä ihmisen moninaisuutta menetettyjen kokemusten kautta, ihmisyyden menettämistä halun ja tahdon kadotessa elämästä vallan väärin käytön ja syrjinnän seurauksena?

Kohtaammeko kulkiessamme tyhjiä silmiä? Historioitsija huomauttikin, että tyhjät silmät saa muut pakenemaan, niitä ei pystytä kohtaamaan. Usein alistetun ihmisen muukin keho on levoton ja sisäänpäin köyristynyt, katse pälyilee pelon voimasta ja tämä merkitsee suomalaisessa kulttuurissa sitä, että uskotaan ihmisen olevan epärehellinen, kun ei katso silmiin, vahvojen silmien valtaa. Eipä tuota kurjaa kohtelua siedetty kustantajan taholta minunkaan kirjani kohdalla.

Raija