YLEISTYKSIEN VAARAT

Tommy Hellsten sanoo twiitissään, ”Tänäänkin voin päättää, miten suhtautua siihen, mitä minulle tapahtuu, vaikken voikaan päättää siitä mitä minulle tapahtuu”. Olen todella huolestunut siitä, että paljon valtaa ja julkisuutta saavat ihmiset tuovat sellaisia asenteita ihmisten näkemyksiin, mitkä ovat vaaraksi erityisesti pahasti syrjityille. Nämä asenteet johtavat siihen, ettei yksilöitä kohdata todellisina ja epäilyt asenteineen ja moralisointina alkavat johtaa suhtautumistamme toiseen, hänen kuulemista ja näkemistä. Maailma on keskiluokkaistunut ja psykologisoitunut ja ajatukset sitä myöten, syrjäytyneitä ja syrjittyjä ei kuulla.

Kirjailija, psykoterapeutti Tommy Hellstenillä on paljon hyviä ajatuksia, ja olen lukenut hänen kaikki kirjansa, mutta on myös asioita, joissa hän ei selkeästi osaa hahmottaa syrjäytyneen osaa.

Pahasti väkivaltaa kohdannut ei voi suhtautua siihen mitä tapahtuu, hän voi olla niin suuressa järkytyksessä, ettei hän hallitse ajatuksiaan, tunteitaan ja mieltään, eikä hän saa kauhun keskellä selvää siitä, mitä hänelle ja hänessä tapahtuu.  Tämän koin erityisesti juuri silloin kun minulle uusittiin väkivaltaa, ja mieleni joutui järkytykseen, trauma aktivoitui. Kun väkivaltaa ei tehty, olin normaali, mutta ei järkytys helpottunut, vaan pelko jälleen tulossa olevasta hallitsi mieltä. Tiedän, että tässä Hellstenin näkemyksessä on takana se, että ihmisellä täytyy olla vastuu teoistaan ja ajatuksistaan, omiin tunteisiin ja kokemukseen suhtautumisesta. Siksi psykiatriassa sanotaankin, että ihminen on syyntakeeton, koska suhtautumista ei voi aina valita.

Psykologian yksi termi mielen ominaisuuksissa on torjuminen. Se tarkoittaa sitä, että ihminen tietoisesti kieltäisi, syrjäyttäisi ja/tai unohtaisi sen mitä mielessä tapahtuu, eikä haluaisi sitä kohdata, joko järkytyksen johdosta, ihanteiden ristiriidan vuoksi todellisuuteen, tapojen jne. Ei yksistään se, että itsellä on ristiriitoja, mutta niitä tuo myös ympäristö.  Tiedostamattomasti ihminen voi myös torjua, mutta se ei ole valinta, se on sitä, ettei ihminen pysty kohtaamaan todellisuutta monien seikkojen vuoksi. Tämä kuuluu psykologisiin teorioihin, ja liitetään usein juuri valintaan, hän valitsee torjunnan. Mutta hän ei voi valita mielen hallitsemattomassa tilassa. Joskus järkyttynytkin voi toimia turvallisessa ympäristössä kuten normaalisti muistin toistaessa tekoja, mutta yksilönä, mielen ja tunteiden tasolla hän ei aina valitse, koska mieli hajottaa ajatukset, eikä hän saa niitä hallintaan. Kun kauhu ja järkytys reagoivat aivoissa, aivopaine saattaa muodostua niin vahvaksi, että ihminen pakkomielteisesti alkaa toteuttaa jotakin kuvaa. Onneksi minulla nämä pakkomielteiset teot olivat positiivisia, kerran halusin poniratsatukseen ja kerran vaan vaadin, että minun on päästävä opiskelemaan tietylle kurssille.

Psykologian ongelmana on etsiä syitä vain persoonallisuudesta ja se on tuonut paljon lisää ongelmia ihmisten väliseen vuorovaikutukseen asenteiden kautta. Persoonallisuuden ymmärtäminen valitsijana ihmisen teoissa ja kehityksessä ehdottomana on illuusio, Jos ymmärrettäisiin väkivallan vaikutukset, mikä aukaisee huomattavasti enemmän käyttäytymisen piirteitä ihmisyydessä kuin esim. luonne ja tunteet, saisimme paljon paranemista auttamisen tiellä. Hyvän ja pahan etsiminen moralisoinnin avulla näyttää tuottavan enemmän ongelmia, ja lisää työtä alan ammattilaisille.

Raija