VIHAAN

Heräsin harvinaisen aggressiivisena, ensimmäisenä ajatuksena, kuinka paljon vihaankaan valheita. Ja en tuomitse inhimillisyyttä, ihminen on vajavainen ilmaisuissaan ja teoissaan, se on anteeksi annettavaa, mutta on myös tietoista valehtelua. Mutta maailma on täynnä valheen hyväksyjiä, ikään kuin kehityksen edellytyksenä, ja nimenomaan kehoaistimusten villitsijöinä, ikään kuin se olisi ainoa tie kehittyä. Ihmisyyden kehittymisessä on niin paljon eri puolia, että niitä on myös tarkasteltava monipuolisesti. Tämä valheen hyväksyminen raivostuttaa minua erityisesti siksi, että totuutta ei pidetä enää arvona. Kristinopissa on unohdettu tie, totuus ja elämä.

Ihminen voi elää harhoissaan koko elämänsä, eikä halua kohdata totuutta. Joskus ihminen ei näe totuutta itsestään ja itsessä. Mutta on ihmisiä, jotka näkevät oman valheensa, mutta eivät halua korjata sitä, koska vallanhimo ja ylemmyydentunto ovat niin vahva.  Olen nähnyt vuosikymmeniä ihmisiä, jotka ovat jääneet vangiksi negatiivisten asenteidensa kanssa, ahneus on kehittynyt arvojen kautta, he kokevat kuuluvansa yläluokkaan, ja kokevat itsensä paremmaksi ihmiseksi, arjalaisiksi. Vaikka heille on kerrottu heidän käyttäytymisestä, he eivät muuta sitä. On ilmeisesti kysymys heidän luonteestaan, he kuuluvat kuninkaallisiin.

Suojelevatko ahdistuksen hoitajat valehtelijoita? Kun heillä on niin paha olla, kun tekevät pahaa. Valitettavasti minusta näyttää siltä, etteivät uhrit ole suojeltavia, valehtelijat ovat kauniita ja mielekkäitä tarinoidensa kanssa. En vastusta auttamista, vastustan sitä, että valhetta suojellaan, kyllä tavoitteena tulee olla totuuteen pyrkiminen, harhoista eroon pääseminen.

Maailmanlaajuisesti kehoaistimusten yliarvostaminen on uhka koko maapallolle, materian tuhoutumiselle. Aistihimot eivät anna tyydytystä ihmisyyteen, ja ihminen haluaa aina vaan lisää aistimielihyvää. Siihen kuuluu kerskakuluttaminen, markkinatalouden jatkuva kilpailu. Todellisen tyydyttymisen ihminen kokee henkisellä puolella, kun hän saa kulkea totuudessa.

Raija