VÄKIVALLAN KIERTEET

Väkivallan syntyyn ja mekanismeihin, niiden kehittymisiin ja ylläpitoon tulee olla enemmän vastauksia kuin että ihminen on paha. Harmikseni en saanut luettua uudelleen artikkelia, jossa pohdittiin naisen ja miehen eroja synnynnäisesti, mistä ne johtuvat, sillä olen sitä mieltä, että väkivaltaa esiintyy ja on vahvempaa sekä yleisempää miehillä kuin naisilla, mikä on tutkimuksissa myös todistettu. Olkoot lähtökohdat minkälaiset tahansa, niitä on pystyttävä selittämään, miten ne ovat kehittyneet. Mutta en usko, että väkivalta on synnynnäistä ja on vain surullista todeta, että sen alle jäävät enemmän miehet, ja se näyttää myös lisääntyvän naisten piirissä.

Viime päivinä on saatu kuulla taas mitä järkyttävimpiä väkivallan tekoja. Emme voi nosta käsiä pystyyn, väkivaltaan pitää puuttua, sitä vastaan on taisteltava, ja tutkittava sen syitä. Järkyttävä rikos, seksuaalinen hyväksikäyttö nuoriin poikiin liittyen kertoo rikoksen tekijän profiilista, hän on miellyttävä ja suosittu henkilö yhteisössään, palvelee kirkossa lasten parissa ja on yhteiskunnallisesti arvostettu. On uskallettava kysyä kuinka paljon nämä ovat synnynnäisiä taipumuksia, geneettisesti määräytyneitä ja kuinka paljon ympäristö on edesauttanut näiden kehittymistä, korostamalla liikaa naiseutta tai mieheyttä, antaen kehon eri osien dominoida kehitystä toimintojen ja/tai aineiden vaikutuksesta, alikäytössä vahvistaen toisten osien ylikäyttöä.

Kuinka paljon meillä on kulttuurissa tekijöitä, jotka kehittävät kaksijakoisuutta, ylistäen kaunista ulkoista kuorta ja jättäen mielen sisäiset voimat ja eheyttäjät sekä ongelmat piiloon. Uusi asia tämä ei ole, kauneus ja miellyttävyys vaarallisina tekijöinä ovat tunnettua vuosituhansien takaa, alkaen Narkissoksesta, päätyen Oidipukseen.

On uskallettava kysyä pahuuden perään, tuhoaviin asioihin. Vaikka tiedän, että uskomus on vahva pahuuden synnynnäisyyteen, ja väitetään jo aivoissa olevana tekijänä, uskon silti vahvasti mahdollisuuteen vaikuttaa siihen, ja se mahdollisuus on lapsuudessa. Mutta miksi juuri pedofiili haluaa tuhota lasta? Mikä hänen sisäisessä lapsessa on sellaista, minkä hän raiskaa? Kun itse jouduin raiskauksen uhriksi, muistan kuinka kehoni muuttui, ei ollut enää mieltä ja tunteita, oli vain sisältäpäin kehoksi paisunut ruumisolento ilman henkistä yhteyttä sisimpään. Kauhu kasvatti ruumisroolin. Tällöin kuvasin asiaa niin, että pakkorooliin pakotettuna päälleni alkoi minuuteen kehollisesti kertyä ulkoisen vaatimuksen ja arvojen mukaan tekijöitä, kuin olisi laittanut jatkuvasti lisää uusia takkeja päälleen. Tällöin oma oppiminen, itsen määräytyminen, halu ja tahto katosivat, alkoi toistaminen toisten määräyksestä, koska olin vasta lapsi. Ja niin tuo ruumisolento alkoi syödä kuin kannibaali sitä sisäistä lasta ja tuhosi sitä, kun yksilöä ei saanut olla ihmisoikeuksin.

Näin ollen ympäristö oli ratkaisevassa roolissa pahuuteen. Kristinusko ei ole kyennyt löytämään, kuten ei muutkaan uskonnot sitä, mikä on rakkauden ydinsanoma, sisäisen ihmisen löytäminen, tunteiden kehittyminen Jumalan avulla, ja täten mielen eheyttäminen mielikuvien avulla kokonaiseksi ihmiseksi. Jos pohdimme metamorfoosia, ehkä koko Jeesus kertomus on kertomus siitä, kuinka me voimme elävästä kehosta muuttua väärin kehittyen ruumiiksi, joka ei enää koe elämän suojelevia asioita, vaan kehittyy pahan tyyssijaksi ja koko kertomus ristiin naulitsemisessa on kertomus ruumiin karkottamisesta.

Uskon lapsen kykyyn etsiä oppimisen kautta ratkaisuja itsensä hyvään kehitykseen, se on synnynnäistä, leikin kautta oppimista, se on mielihyvän kokemista itsestä niin, ettei halua satuttaa eikä tehdä väkivaltaa itselleen eikä muille. Se on itsensä rakastamista, ensin kehon kokemusten mielihyvää, vuorovaikutuksessa ilon kokemista ja ihailua toisesta. Ulkoisten pakotteiden alla, ihailu muuttuu sairaaksi palvonnaksi, jossa ruumis tuo tuhoavan puolen esiin tuhoamalla sitä mitä kokee. Näin ollen kai sitten päädyn siihen, että ruumiiksi muuttunut keho on pahan asuinsija, pahuus on sitä, että se tekee muodonmuutoksen muuttuessaan terveellä tavalla toimivasta kehosta ruumiiksi. Siten pitää kysyä, onko ihmisen mieli mukana pahuuden syntymässä, vai ainoastaan liiallinen kehollisuus yllyttäjänä ja toimiiko se ilman mieltä.

Raija