SELVIYTYMISEN TIELLÄ

Vanhempana elämää voi katsoa taaksepäin, ihmetellä niitä tapahtumia ja kohtaloa, jotka on tielle osunut. Mikä on auttanut ja mikä ei? Minä en saanut apua ammattiauttajilta, joten minun oli selvittävä omin neuvoin. En syytä ammattilaisia tästä, yhteiskunnassa oli meneillään mittavat karsinnat mielenterveystyössä. Mielenterveystyö ei ollut arvostettua, taidetta pidettiin helppoheikkien hommana, ja juuri näiden osaaminen olisi auttanut minua suurilta kärsimyksiltä. Toisaalta, nämä ovat auttaneet minua pohtimaan, mitkä ovat niitä ongelmia, jotka estävät hyvää työtä.

Taide on ollut pitkin matkaani jollain tavalla itseilmaisun tuottamisena mukana, taidemaalaus, runous, lukeminen, kirjoittaminen ja näytteleminen. Mielenterveyspalveluissa olen törmännyt liian kapeaan katsantokantaan lähestyttäessä ongelmaa. Vasta nyt Suomessa ollaan perustamassa palvelua, mikä estäisi ennakkoluulojen lisääntymistä ja vallan väärin käyttöä niiden kautta, joukkovallalla ja yksilötasolla. Muissa Pohjoismaissa ne ovat olleet jo pitkään. Sosiaalinen valta tuottaa mielenterveysongelmia, syy ei aina ole persoonallisuudessa.

Olen vahvasti ammattitaidon puolestapuhuja, mutta en jätä arvottomaksi sitä luontaista ihmisen osaamista ja oppimista, minkä hän ammentaa elämän kokemuksestaan. Ihmisen oppimisessa katsotaan olevan niin kutsuttu esitietoinen kokemus. Se on ehkä syntynyt havaittujen asioiden alitajuisesta sisäistymisestä tiedostamatta. Lääketiede väittää, että kaikki on jo kirjoitettu geeneihin. tiedä häntä, varmaan monien asioiden summa.

Kun en saanut apua muilta, aloin työstämään traumaani kahdenkymmenen vuoden kuluttua tapahtumasta, kirjoittamalla sen kirjaksi. Kirjasta tuli hieman uskonnollinen, koska lapsuuteeni ja toivon kokemuksiin kuului uskontokokemukset. Mielenkiintoista oli se, etten ollut opiskellut mitään ihmisyyteen liittyvää siihen mennessä, pelkästään kansakoulupohjalla. Kirjasta tuli puolustusmielikuvien kuvaus. Se siis syntyi vaistojen, toiveiden ja viettien vaikutuksesta. Minulla oli lapsuudesta vahva itsetunto, luotin itseeni. Työstä tuli ratkaisukeskeinen, tavoitteet ja unelmat seikkailivat niin kuin eteenpäin pyrkivän ja tulevaisuuteen uskovan usein käy. Näytellessä kesäteatterissa, sain aivoihin fyysisen vahvuuden ja toimintakyvyn, jossa mielikuvien irrationaalisuus tuli johdonmukaiseen tarkasteluun.

Myöhemmin opinnoissani sain oppia sen, että juuri nuo ihmisen mielikuvat auttavat työstämisessä ja niitä voi käyttää menetelmällisesti ja ammattitaitona. On usein parempi, että voi käyttää ammattitaitoista apua asian työstämisessä. Se auttaa elämässä, ja elämästä voi nauttia, tehdä työtä, rakastaa, ja iloita. Emme voi ajatella, että luonto asiat aina hoitaa, luonto voi olla armoton, kyllä oppiminen on tarkoitettu ihmisen kehittymiseen ihmisenä.

Raija