IHASTUMISEN VAAROISTA

Lapsi syntyy viattomana. Hän rakastuu itseensä totuutta havaitessaan, mikä myöhemmin yhdistyy Jumalan rakkauteen oppina, koska sitä kautta lapsi pysyy totuudessa, ja koska Jumala kuvattomana antaa lapsen totuuden säilyä ja lapsi saa pitää havaitsemaansa totuutena.  Jos ja kun lasta kohdellaan hyvin, hän iloitsee ihastuksestaan itseen ja toiseen ja se pitää mieltä vakaana. Jos ja kun lasta kohdellaan huonosti, mieli lähtee puolustukseen, ja alkaa kehittää odotuksien mukaista mieltä, jopa valehtelee saadakseen pitää rakkautta ja hoivaa tukenaan.

Vilpittömyys tuo lapselle turvaa ja luottamusta itseen sekä toisiin.  Se on asia, johon muut ihastuu. Jos ihmisen mieli tai muiden tulkintavalta muuttaa käsitystä ihmisen vilpittömyydestä valheelliseksi, joutuvat ympäristön ihmiset omien havaintojensa ja kerrottujen totuuksien ristiriitaan. Seurauksena on vilpittömän hylkääminen, koska kerrottu (paha) on vienyt luottamuksen. Vilpitön saa julmat rangaistukset pienestäkin virheestä, sillä yksilöt kokevat, että heidän luottamuksensa vilpittömään on petos.

Kun joku yksilö asetetaan eriarvoiseen asemaan, huonommaksi kuin muut, ei hän saa osallistumisen ja itseilmaisun oikeutta, ja silloin alkaa valtaapitävien vallan väärinkäyttö. Epäluottamus vainottuun lisääntyy, eikä vilpittömyys auta, koska asenteet pitävät huolen siitä, että yksilö saatetaan epäluottamuksen piiriin ja häntä aletaan pitää epärehellisenä. Näin itse asiassa vallan väärinkäyttö aiheuttaa sen, että yksilöt ovat ristiriitojensa vankeja, ja se tuottaa mielenterveysongelmia. Valta ja asema ovat vaarallisia yhdistelmiä.

Valheelliset tarinat alkavat kuljettaa totuutta, eikä yksilö saa pitää totuutta, jonka hän vilpittömyydessään havaitsee, ja melkein ainoaksi tieksi jää usko Jumalaan. Kun ihminen sitten rakastuu täydellisesti Jumalaan ja pitää häntä luottamuksen lähteenä sielunsa uskottavuuden ylläpitämiseksi, säilyttää hän vilpittömyyden, mutta se voi viedä rakkauden toisiin ihmisiin kauas. Tuo vilpittömyys on ihanteiden kautta ongelmallista, jos se on täydellisyyttä vaativa ja ihmiset eivät kykene siihen, vain Jumala voi olla täydellinen. Kun ihmiset rankaisevat julmasti epärehelliseksi luultua, hyljeksitty joutuu rangaistusten pelkojen vuoksi yhä vaikeampaan asemaan, eikä uskalla tehdä enää virheitä, ja ihailu lisääntyy muilla, mutta virheitä todistetaan, koska koetaan että vilpitön pettää. Itseltäni on otettu rangaistuksena itseilmaisun oikeus, tunteiden ilmaisun oikeus, puheoikeus, työn oikeus, rakkauden oikeus, ja suorastaan koko elämän oikeus.

Kun ei luoteta ihmisen itsensä tuomaan totuuteen, tehdään ympäristön toimesta uusi totuus valheellisesti. Jos ja kun yksilö mahdollisesti valehtelee, tai puhuu totta, on aina tulkinta kauempana totuutta kuin yksilön itsensä kertoma ja kokema.

Raija