KUVITTELUN SALAT

Joku aika sitten kävimme keskustelua twitterissä todellisuudesta, mitä se on ja mitä siihen kuuluu. Ovatko aivoissa kuvat, ja mielessä todellisuus, vai onko se mitä havaitsemme ulkoapäin todellisuutta ja totta. Taitaa se totuus vaellella näissä kaikissa, mutta ehkä on hyvä joskus pohtia toimivuuden suuntaan ja mikä on ihmisen kokonaisuuden kannalta hyväksi. Liiallisella rajaamisella tai vapaudella viemme vapautta, mutta voimme käyttää myös mielivaltaa.

Omassa elämässä olen joutunut tai saanut miettiä mielen todellisuuden vaikutuksia. Kun nuoruudessa jouduin väkivallan uhriksi, ainoa elämää elvyttävä ja elämän tuntua tuova kokemus oli muistot, mitkä minulla oli ensirakkaudesta, vuorovaikutuksen virtuooseja, iloa itsestä ja toisesta, häivähtelevää kuvitelmaa seksuaalisuuden olemassaolosta, silkinohuita onnenväreitä. Mutta ne eivät kestäneet kauaa, vaan ruumiin kuolema tuli todellisuudeksi, aistimaton keho, jota ruumiiksi kutsun. Ympäröivä todellisuus oli niin rankkaa, että mielikuvitus loi kauniimman kestettävämmän todellisuuden ja opin ymmärtämään mielen toimintaa. Se ei ollut ollenkaan samanlainen, mitä sitten myöhemmin opinnoissani saatoin todeta. Mielessä oletetaan olevan tahtova itse ja kohde johon tahto kohdistaa tekonsa, tunteensa ja ajatuksensa. Mutta kun tahtoa ei ole, jäljelle jää vain kuvat.

Kaikkein oleellisin puuttui silloin elämästäni, osallisuuden oikeus ja tasavertaisuus. Näistä kokemuksista olen päätellyt, ettei myöskään nautinnollisia aistimuksia syntynyt, oli vain kuollut ruumis, kuin laho tukki. Olen varma siitä, että sanakieli on se kanava, jossa ihmisen aistimus saa kokemuksen nautinnosta, ja osallisuuden oikeus antaa siihen mahdollisuuden, jakaminen toisen kanssa. Ei niinkään persoonallisuus, ja siihen liittyvät himot tunneteorioineen, mikä ilmentää enemmän valtaa. Ihmisen luonnetta analysoivien ongelma on siinä, että käytöksestä kuvitellaan tahdon olevan, mutta se voi olla psyyken puolustus.

Tieteessä on pitkään ollut vallalla käsitys, että seksuaalisuus johtaa elämänhaluun. Kun katsomme eläinten maailmaa, huomaamme kuinka urokset kilpailevat jatkuvasti lisääntymisestä ja tuhoavat mahdollisen kilpailijan. Uskon, että kilpailuvietti on suurelta osin seksuaalilähtöinen. Uskon, että naisen seksuaalisuus on enemmän sosiaalinen, tunnelähtöinen ja jakamiseen perustuva, jossa toisesta koetaan iloa ja nauttimista, hänen olemassaolostaan. On eri asia nauttia seksuaalisuudesta omiin aisteihin perustuen itseen kohdistuen kuin kokea se jakamisessa, ja nauttia toisesta.

Jokseenkin ajattelen että mielellä on enemmän tehtävänä puolustaa itseä kestämään karua todellisuutta satunnaisesti, kuin olla se lähde, josta kuvitelmat syntyvät. Liiallinen psyykkinen puolustus tuhoaa aistimista tai kadottaa sen tyystin. Kuvittelua syntyy myös muistikuvien kautta, kun saamme leikkiä niiden kanssa etuaivolohkolla, ja sen synnyttäjinä on enemmän sanakieli kuin mieli.

Raija