MITÄ PUOLUSTAT?

Uskallammeko me lähteä heikomman puolelle vai tuemmeko vahvoja? Kysymys ei ole helppo. Sain elämäni opetuksen eräässä työpisteessä, kun lähdin puolustamaan yhteisön syntipukkia. Ulkoilutilanteessa yksi hoitaja kävi sylkemässä naamalleni. En puolustanut hänen työtapojaan, jotka olivat selkeästi vastoin talon arvoja, mutta puolustin häntä ihmisenä. Ei heikkoa, joka esiintyi hyökkäävästi vahvana, ollut syytä lyödä, se ei auttanut asiaa yhtään eteenpäin. Ketä uskaltaa puolustaa?

Nyt on meneillään seksuaalivähemmistöjen viikko. Ylekin puhuu heidän puolestaan, keskustellaan seksuaaliterveydestä. Jos muista asioista puhuttaisiin yhtä väkevästi, olisin onnellinen. Sillä en ole lainkaan varma, onko seksuaalisessa vapaudessa kysymys todellisesta vapaudesta, vai peitämmekö sen alle huonosti hoidetun mielenterveyden. Jo Freud sanoi aikoinaan, että mieli siirtää vuoria, kun jätämme sen syrjään. Osittain uskon, että juuri mielen syrjäyttäminen on tuonut seksuaalisuuden ylivoiman. Mutta mieltä ei voi hoitaa seksuaalisuudella, vaikka ennen niin luultiin ja luullaan vielä tänäkin päivänä.

Mielen hoitaminen on ihmisen kunnioittamista ja huomioon ottamista, kuulemista ja näkemistä omana itsenään, oppimisen oikeutta, väkivallattomuutta, vuorovaikutuksen oikeutta, itseilmaisun oikeutta, hyväksymistä, rakastamista, myös seksuaalisuutta jne.

Miksi me menemme vahvemman puolelle? Onko se turvallisuutta tuova tekijä, vapautta vastuusta, luottamusta omien oikeuksien saamiseen, taloudellisesti, sosiaalisesti, fyysisesti, mistä voi muodostua riippuvuus. Joku aika sitten Facebookissa joku kirjoitti vähättelevän näkemyksen minusta. Tuliko tukea? Ei suinkaan, vaan tuomio, ei saisi loukkaantua, hyökkääjällä oli vaikeaa elämässään. Vaikeneminen asiasta on tehokkain keino saada asia piiloon, kun loukataan toista. Tehdään asiasta tabu. Me kaikki teemme virheitä, minä myös, loukkaamme, muodostamme mielipiteitä asiasta tietoisesti tai tiedostamatta, josta emme tiedä mitään, menemme helposti vahvemman puolelle. Keksimme kaikkia selityksiä, ettei tarvitse seisoa sanojen takana, ei tarvitse olla oikeassa tai väärässä, tuo perusosaamisen ehto. Joskus käymme asioita läpi läheisen kanssa, jotta voimme saada varmuutta omaan näkemykseen, vaikka asianomainen ei ole paikalla.

Eniten ongelmia yhteisöihin tuottaa mielikuvituksen voimalla pelaaminen, mielipide johtaminen. Se tulee mielen hoitamattomuudesta. Ei jokaiseen asiaan tarvitse muodostaa näkemystä, on parempi olla silloin hiljaa, kun ei tiedä asiasta loppujen lopuksi muuta kuin huhuja, vahvempien valtataistelusta syntynyttä vahvemman päämäärien eteenpäin viemistä.

Raija