KÖYHYYDESTÄ

Voi sanoa, että riippumatta siitä, mikä TV-kanava esittelee valmistujaisia nyt ylioppilaiden juhlien aikana, on kokonaan suljettu ammattiin valmistujaisten juhlat, no, tosin ei puhuta enää muusta kuin valmistujaisista. Mutta kenenkään köyhän ei ole varaa juhlia noin hulppeasti kuin ruokaohjelmat sen esittelevät. Ja sitä paitsi ne kakkupeijaiset voisi muuttaa erilaisiksi, aina ei ole pakko olla kakkua, juhlista ei tule tehdä pakkopullaa. Monet nuoret varmasti keksisivät mitä erilaisimpia tapoja juhlia, vaikka teemojen kautta, runomyllytys, luontokatsastus, muotiesitys jne.

Joskus muistelen omaa lapsuuttani ja materiaalista köyhyyttä siellä. Se oli tietysti 50 luvun aikaan sellaista, ettei tavaraa ollut paljon saatavillakaan, mutta mielikuvitus ja ratkaisukeskeisyys opettivat monia taitoja. Teimme puusta varvassandaalit veistämällä, ja päälle lehmännahkainen remmi, ja innostusta riitti.  Ei ollut paperia piirtämiseen ja niinpä ainoat muistot siitä on kun piirrettiin huurtuneisiin ikkunoihin kuvia, nukkeina olivat puuhalot, johon kietaistiin joku kangaskappale. Siinäpä tuli opittua hahmottamista ja kun harvoin tapahtui, se jäi hyvin mieleen. Mielikuvituksen rikkaus opetti monia asioita, ja antoi ehkä enemmän kuin monet valmiit ratkaisut. Lapsuuden mielikuvituksella on tärkeä rooli siinä, että ajattelun kyky ja taito kehittyy.

Eriarvoistuminen Suomessa on todellista. Köyhällä ei mitään kakkua ole varaa ostaa, lahjoja ei tule, eikä kukaan huomaa valmistujaa, joka on köyhyydestä huolimatta ponnistellut todella ahkerasti että on saanut koulun käytyä. On ikävä piirre, että Suomessa arvostetaan vain koulunumeroita ja ylioppilaita, ei ole tässä autoritaarisessa kulttuurissa vielä työläinen  samalla tavalla arvossa kuin ylemmän luokan opiskelija.

Olen pohtinut sitä, miten toinen ihminen muistaa epäkohtia elämässä ja toinen ei. Ehkä ei ole kysymys niinkään siitä, ettei epäkohtia ole, vaan siitä, että toisen ihmisen tapa hahmottaa todellisuutta on keskittynyt tavoitteisiin, toisen ratkaisukeskeisyyteen todellisuudessa.  Meillä on erilaisia kykyjä, eikä niitä aina voi muuttaa helposti. Toinen vain näkee kuninkaallisia ja toinen ihminen työläisiä. Autoritaarisella kasvatuksella on vahvat vaikutukset tähän. Kun elää vain tavoitteiden maailmassa, maailma on kaunis, jos joku huomaa rikki menneet kalossit, elämä ei tunnu niin hyvältä.

Raija